sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Luotto-Chianti
Marchese Antinori Chianti Classico Riserva 2011

Tämä on viini johon palaan aina. Olen suuri chiantien ystävä ja niitä tulee myös avattua paljon ja useilta tuottajilta. On kuitenkin joitain viinejä, joihin turvaudun kun haluan olla täysin varma, että sisältö ei tuota pienintäkään pettymystä.


Tenuta Tignanello on tunnettu erityisesti super toscanalaisita Solaia ja Tignanello -viineistään. Marchese Antinori CC Riserva on talon paras laatuluokiteltu DOCG Chianti.
90% Sangiovese ja 10% Cabernet Sauvignon. 12kk ranskalaisissa ja unkarilaisissa tynnyreissä ja toiset 12kk pullossa.
http://www.antinori.it/en/26-generazioni/tignanello/marchese-antinori-2011


Tuoksu on todella tuhti ja tyypillinen chianti, josta voi löytää kirsikkaa, nahkaa ja tammen tuomaa vaniljaa. Ei kuitenkaan liikaa. Maltillinen tammisuus onkin tämän viinin hienous. Monet tämän tason chiantit ovat valitettavan ylitammitettuja ja itse viini jää taustalle. Hapot ovat normaalia maltillisemmat, mutta makua riittää todella pitkään.
2011 oli perus hyvä vuosi, mutta viini on jo juotavissa – kunhan muistaa dekantoida tai avata pullon hyvissä ajoin.


Viinin hinta ei ole Alkossakaan karannut liian pahaksi, ja pullo on vähintäänkin hintansa arvoinen.

lauantai 13. joulukuuta 2014

 Mantelikalaa ja IPA
Niin että se maistuu hyvälle

Yksi kouluruokien klassikoita on kullankeltainen mantelikala ja perunamuussi. Ruoka ei tosin kuulunut kovinkaan monen suosikkeihin, mutta itse pidin siitä jo kouluaikoina (tosin tykkäsin myös tillilihasta). Tästä perinteisestä herkusta saa tehtyä kotona version joka maistuu varmasti niuhommallekin – olettaen, että tykkää kalasta noin yleensä.


Perinteisesti mantelikala valmistetaan pakasteseistä, lähinnä saatavuussyistä. Bergenistä on mahdollista saada seifileet tuoreena, joten pakasteet saivat jäädä.
Tein kalalle fenkolista pedin, jotta kala ei uisi liemessä, ja sain samalla loistavan kasvislisukkeen.


500g seitä (tuore tai sulatettu pakaste)
suolaa ja pippuria
sitruunamehua
1-2 fenkolia

Soosi:
50g voita
1dl mantelilastuja (kuorellisia jos löytyy)
1dl kuohukermaa
0,7 dl maitoa
0,5 dl korppujauhoja
1 rkl vehnäjauhoja
0,5 dl sulavaa juustoraastetta
1 rkl sitruunamehua
suolaa

Leikkaa fenkolit siivuiksi ja tee kalalle peti uunivuokaan.
Hiero suolaa, pippuria ja sitruunamehua kalan pintaan.

Sulata voi pikkukattilassa. Sekoita kaikki loput soosiainekset sekaan ja ota kattila pois liedeltä.

Paista kalaa 180° uunissa 15 min. Levitä soossi kalalle ja laita takaisin uuniin n. 30 minuutiksi.

Ohje on hieman mukailtu Kotikokki-sivuston reseptistä.


Juomaksi avasin saksalaisen Maisel & Friendsin Stefan´s Indian Alen. Loistava ruokaolut, joka ei ole liian rapeasti humaloitu. Sitruksinen ja hieman jopa hunajainen maku istuu hyvin pitkään kypsytetyille kalaruuille. 7,3%, 40 IBU.



Lisukkeeksi tein uuniperunamuussia. Tämä nostaa muussin arkiruuasta viikonloppuun.
Rosamundaperunat kypsyvät kätevästi uunissa ruokaa tehdessä.


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Rennon (ja jälleen sateisen) 2. adventin helmet.
Julius Treis Alte Reben Riesling ja 7F Amber Ale

Viime sunnuntaina avasin pullon rieslingiä Saksan Sachsenista, eikä siitä jäänyt liiemmin kerrottavaa. Nyt aukesi pullo hieman tutummalta ja laadukkaammalta riesling-alueelta.
Julius Treisin Alte Reben Riesling Moselista on todellinen löytö kympin valkkariksi. Greippiä, heinää, miellyttävät hapot ja mineraalisuutta.

"Alte reben", "vieilles vignes" ja "old vines" (vanhat viiniköynnökset) on merkintä johon kannattaa aina suhtautua pienellä varauksella. En tiedä miten tarkkaan asiaa vahditaan, mutta mitä vanhempi tarha sitä enemmän uusia viinejä joudutaan paikkaistuttamaan. Yli 50-vuotiailla tarhoilla uudelleenistutusten määrä on 5-20% luokkaa vuosittain. Olen nähnyt tarhan jossa melkein puolet viineistä oli alle 10-vuotiaita, mutta etiketissä oli tiukasti "alte reben". Epäilykset heräävät etenkin jos pullon hinta pystytään pitämään 10€ tasolla.

Norjalainen 7 Fjell Bryggeri tuo taas laatua lasiin. Walkendorff Amber Ale on hyvin brittimäinen, puhdas ja mukavan rapsakka. Tämä panimo ei tunnu pettävän. 6% 55 IBU.


torstai 27. marraskuuta 2014

Noodelikeitto – jämistä luxusta
ja vehnäolutta kylkeen

Olen pitkään halunnut opetella tekemään todella hyvän ramen nuudelikeiton. Olin jostain iskostanut päähäni, että se olisi jotenkin monimutkaista, kymmenien raaka-aineiden balanssin etsimistä. Todellisuudessa tämä on todella simppeli ruoka, jota voi varioida aivan loputtomasti. En ole mikään aasiapuritaani, ja tämäkin ruoka on sekoitus udonnuudeleita ramenliemessä. 


Koko ruokalajin ydin on liemi. Tee se niin hyvistä aineksista kuin ikinä mahdollista:

1,2 litraa laimeaa kanalientä
3 valkosipulinkynttä rikottuna
2 silputtua korianterinjuurta (tai pieni kourallinen lehtiä)
4 rkl soijakastiketta
1 rkl worsterchire -kastiketta
0,5 rkl viisimaustetta
1 rkl sokeria
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä siivuina

Kaikki ainekset kattilaan. Keittele hissukseen noin 10 minuuttia ja siivilöi. Mausta lisää maun mukaan. Tämä määrä riittää kolmelle nälkäiselle.


Loppu onkin sitten cowboy-keittiötä parhaimmillaan.
Itse paistoin eilisen possunkyljenjämät pannulla rapeaksi ja paahdoin seesaminsiemeniä mukaan. Sopivia lisukkeita on mm. purjo, chilit, korianteri, keitetty kananmuna, pinaatti, maissi, idut... kaikki hyvät jämät kaapista.

Keitä nuudelit suolattomassa vedessä (käytä ehdottomasti maustamattomia nuudeleita).
Nuudelit kulhoon, lientä päälle ja lisukkeet viimeiseksi.

Lientä voi tehdä kerralla enemmän ja laittaa loput pakkaseen sopivina annoksina. Tällöin ruuan tekemiseen ei ensi kerralla mene kymmentä minuuttia kauempaa.


Nuudelikeiton kanssa kannattaa ehkä unohtaa viinit ja satsata vähän parempaan vehnäolueen. Vehnäoluiden pieni makeus ja kukkaisuus toimii tämän kanssa loistavasti.

Itävaltalaisen Brauhaus Gusswerkin Weisses I.P.A. on hienon hunajainen ja sitruksinen, suodattamaton vehnäolut. Katkerohumalointi antaa makuun rapeutta ja bitteriä. Kyseessä onkin melko harvinainen yhdistelmä. 6,4%, 36 IBU
http://www.brauhaus-gusswerk.at/sortiment/

maanantai 24. marraskuuta 2014

Kolmen kuukauden tutustuminen Bergeniin
Käsityöoluita ja katkarapuja

Tänään alkoi kolmen kuukauden vierailu Norjan Bergeniin, jossa sateen ja pimeyden lisäksi tulen nauttimaan paljon norjalaisia pienpanimo-oluita. Ensivaikutelma kaupungista on todella positiivinen. Paljon pieniä puoteja, viihtyisän näköisiä pubeja, meri ja ennen kaikkea elävä kaupunki. Sitä on Davosin vuoria ja urheilijoita tuijotellessa kaivannut kaikkein eniten. 

Blogi tulee varmasti olemaan hieman enemmän olutpainotteinen tänä aikana. Viinit paikallisessa monopolissa ovat Alkoakin pahemmin ylihinnoiteltuja, joten annan norjalaisille pienpanimoille mahdollisuuden näyttää parhaat puolensa – ja alku on todella lupaava.

7 Fjell Bryggeri on Bergenin ainut käsityöpanimo ja aloittanut toimintansa alle vuosi sitten. Homma on lähtenyt ilmeisesti hyvin käyntiin, sillä panimon kaikki muut tuotteet olivat monopolista loppuneet.
Vinter, American Strong Ale on todella suuntäyttävä ja juuri sopivan bitterinen. Rutikuivassa maussa on espressoa, sikaria ja saunavihtaa. 7,3% vahvuutta ja 40 IBU.


Vin Monopoletin valikoiman edessä päädyin ostamaan myös pullon Beaujolais Nouveauta, koska tarjolla oli yhden suosikki tuottajani Josepf Drouhinin Village.
Tämän vuoden "busolee" on hieman tavallista hapokkaampi, joka on varmasti tulosta hyvin sateisesta ja kylmästä vuodesta. Hapot tuovat viiniin kaivattua ryhtiä. Maseraatio on ollut hieman pidempi tai agressiivisempi, ja tästä johtuen maku on normaalia "viinimäisempi".
Vin Monopoletin valikoimissa oli muuten 6 eri Nouveauta jo hyllyssä.

Illallinen ja kuvausrekvisiitta alkoi kummasti kadota kesken kuvausten.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Voisiko Alko olla Euroopan paras nettikauppa?
Monopolin vaihtoehtoinen tulevaisuus

Viinin, oluen ja viskien nettimyynti kasvaa, eikä Tallinan matkustajatuontikaan rajoituksista huolimatta vähene. Ratkaisuksi mietitään maahantuonnin lisävalvontaa ja tuontirajoituksia. Molemmat vaihtoehdot ovat hyvin raskaita ja kalliita. Muutamat pienpanimot ovat jopa alkaneet kuljettaa tuotteensa Viroon ja myyvät ne sitten sieltä nettikaupalla Suomeen. Koska se on ainoa vaihtoehto saada yli 4,7% oluet kuluttajille.

Entäpä jos Alko olisikin niin loistava ja kattava kauppa, ettei ulkomailta tilaaminen tuntuisi enää houkuttelevalta vaihtoehdolta? Koska Alkon aseman horjuminen tai monopolin purkaminen vaikuttaa tällä hetkellä täysin utopistiselta, voisko Alkoa kehittää, jotta se olisi oikeasti palveleva ja tarjoaisi todellisen vaihtoehdon?
Olen menossa kolmeksi kuukaudeksi Norjaan joka on väkimäärältään hieman Suomea pienempi ja alkoholikulttuuri on hyvin samanlaista suomalaisten kanssa.  Norjassa on oma alkoholimonopolinsa Vinmonopolet (rehellinen nimi muuten), joka Alkon lailla vastaa kaikesta yli 4,7% alkoholin myynnistä. Sopii siis täydelliseksi vertailupariksi.
Eksyin Vinmonopoletin nettisivuille ja tässä hieman vertailua palvelun tasosta:

Alkossa on kaikkiaan 1400 punaviiniä, Vinmonopoletissa 2001 pelkästään Ranskasta. kaikkiaan Vm:ssa on 6799 punaviiniä. Lähes viisikertaa enemmän.

Vinmonopoletin olutvalikoimassa on 916 olutta, joista 189 Norjalaista. Tarjolla on iso osa koko norjan pienpanimotuotannosta. Alkon 302:sta oluesta 110 on kotimaista ja näistä pienpanimo-oluiksi voi laskea noin kolmanneksen. Lisävertailun vuoksi Ruotsin Systembolagetissa on 2152 olutta.

Ei ihmetytä yhtään miksi suomalainen viininystävä tarttuu melko nopeasti hiireen ja klikkailee haluamansa juomat DHL:llä kotiovelle. Lisäksi Alkon "viinivalikoiman" voi laittaa hyvällä omallatunnolla lainausmerkkeihin. Noista 1400:sta punaviinistä on mm. 119 alle 15€ clileläisiä. Suomessa on täysin kiistatta koko euroopan huonoin viinivalikoima. Alko voisi yhtä hyvin olla Euroopan paras viinikauppa – jos se haluaisi. Viinit on jo Suomessa ja jakelukanavat ja palvelu valmiina.

Norjan ja Ruotsin huikea valikoima perustuu nettitilaamiseen, siis ihan samanlaiseen kuin Alkon tilausvalikoima. Netissä klikkailet mieleisesi viinit ja ne toimitetaan haluamaasi Alkoon noudettavaksi. Alkon tilausvalikoiman viinit eivät ole useinkaan Alkon omissa varastoissa vaan maahantuojien ja jakelijoiden. Miksei Alko voisi ottaa tilausvalikoimiinsa kaikkia viinejä, oluita ja viskejä jotka ovat tarjolla? Panimotkin voisivat myydä oluensa Alkon kautta, eikä tarvitsisi rakentaa omia kioskimyymälöitä, joista ei kuitenkaan saa myydä kuin markettivahvuisia tuotteita.
Alko välittää jo nyt yhden pullon olutta Helsingin myymälästä vaikka Saariselälle asiakkaan tilauksesta. Panimo voisi työpäivän päätteeksi tipauttaa tilatut pullot lähimpään Alkoon josta ne matkaisivat oikeisiin osoitteisiin ja valtio ottaisi välistä oman osansa. Samalla tavoin maahantuoja voisi toimittaa tilatut tuotteet jakeluun.
Kaikki voittaa.

Tilausvalikoiman näkyvyyttä ja käytettävyyttä vain tulisi parantaa reilusti nykyisestä jos mielitään kilpailla nettikauppojen kanssa. Tällä hetkellä tilausvalikoiman tuotteista ei ole lainkaan kuvia ja tiedot ovat todella vähäiset. Ostajan pitääkin tietää jo ennakkoon mitä on hakemassa.
Alko voisi myös lähteä mukaan järjestämään viini- ja olutmessuja, koska nythän kaikkia messuilla maistettuja tuotteita olisi ihan oikeasti mahdollista myös saada. Tämä keikauttaisi jo edun nettikaupoilta Alkon eduksi kun viinit olisi mahdollista maistaa ennen ostopäätöstä. Lisäksi ravintolassa hyväksi todettu viini olisi mahdollista saada myös kotiin. Henkilökohtaisesti olen aina ollut ulkomailla valmis maksamaan 10-15% lisää pullon hintaan jos myymälässä on mahdollista maistaa viiniä. Se että Alkossa olisi mahdollisuus edes maksullisiin maistiaisiin olisi ehkä jo hieman utopistinen toive?

Kansanterveyden näkökulmasta en näe tässä mitään uutta. Saatavuus ei helpotu, hinta ei laske eikä mainonta lisäänny ja kaikki olisi edelleen valtion ohjaksissa. Kulutuskaan tuskin suuremmin kasvaisi. Se vain sirpaloituisi ja korkeintaan ohjaisi kulutusta viineihin ja olueen.
Verot jäisivät Suomeen ja pienpanimopuolen lisääntynyt myynti myös työllistäisi. Eikös juuri näitä asioita Alkon hallintoneuvoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa kuuluttanut (linkki uutiseen).
Varsinaiseen Viron kaljaralliin tällä ei varmasti olisi suurta vaikutusta, koska sinne mennään puhtaasti hinnan perässä. Siihen ei auta muu kuin oluen verotuksen keventäminen.

Voisiko siis nyt olla viimein aika kokeilla sitä porkkanaa kepin sijasta?

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Samppanjalöytöjä ja Heinolan tuoksuista viiniä
Expovina 2014

Expovina on jo 61. kertaa järjestettävä Sveitsin suurin viinitapahtuma, joka kerää nykyään jopa 70.000 kävijää kahden viikon aikana. Messut pidetään Zürichin satamassa 12:sta laivalla jotka ovat täynnä maahantuojien ja tuottajien osastoja. Tunnelma on kaikkea muuta kuin perus viinipönötystä ja 4000:nen viinin joukosta pystyy rakentamaan juuri sellaisen päivän kuin haluaa. Uuden maailman viinit ovat tosin hieman vähemmistössä, mikä ei hirveästi ainakaan minua haittaa.



Päivä aloitettiin pienempien tuottajien samppanjoilla, joista löytyikin pari helmeä.
Joseph Perrier Cuvée Royale Brut on mahtava perussamppanja, joka ei tarjoa mitään räjäyttävää kokemusta, mutta nostaa hymyn huulille viimeistään hintaa tutkiessa. 32€ tästä on enemmän kuin hyvä hinta. Löytyy muuten myös Alkosta pienessä pullossa ja magnumina:


Päivän ehdoton löytö oli kuitenkin Henriet-Bazin Brut Grand Cru 2004. Todella iso, eikä tunkkainen tai liian hiivainen. En ole mikään vuosikertasamppanjoiden suuri ystävä, mutta tästä ei kyllä löydy mitään moitittavaa. 38€ vuosikerta Grand Cru:sta – loistavaa.
http://www.champagne-henrietbazin.com/en/cuvees/millesime-2006



Minervoisin alueelta Etelä-Ranskasta olevia La Croix de Saint Jeanin viinejä lorahti lasiini sattumalta kun etsimmäni Cornasin viiniä ei ollutkaan tarjolla. Hyvin persoonallisia GSM (Grenace-Syrah,Mourvedre) viinejä, jotka jäivät mieleen.


Päivän löyhänä teemana oli myös Rhônen tuhdit punkut. Ihan vaihtelun vuoksi, koska viimeajat on tullut lipiteltyä pääosin melko kevyitä viinejä. E.Guigalin Côte-Rôtie oli melko pöydän tyhjentävä aloitus. 2009 on vielä nuorta juotavaa, mutta tästä lasista ei kaatunut pisaraakaan sylkykuppiin. Hyvällä decantoinnilla jo juotavissa ja tarjoaa varmasti juteltavaa ruokapöytään.
http://www.guigal.com/en/vins.php?id_produit=12


Mutta parempaa oli vielä tulossa. M.Chapoutierin Crozes-Ermitage ja Hermitage näytti mitä Syrah-rypäleestä voi parhaimmillaan saada aikaan. Les Varonniers 2011 on hienon puolukkainen ja todella täyteläinen. Sizeranne 2011 oli taas niitä viinejä joiden takia tämä on maailman paras harrastus. Wow-viini joka avataan mökillä syksyllä ja meditoidaan makumaailmassa. Vielä jos jaksaisi varastoida 10-vuotta.
http://www.chapoutier.com/hermitage

Alkosta löytyy tämän tuottajan toinen Crozes-Ermitage, joka kannattaa ehdottomasti testata:
http://www.alko.fi/tuotteet/429967/


Tämä Portugalilainen Esporão viinitalon lippulaiva tarjosi uskomattoman tuoksumatkan... Heinolaan. Hetken viiniä lasissa nuuhkiessa mietin, että mistä tämä tuoksu on niin tuttu. Kaikki Heinolassa joskus käyneet varmasti tietävät mistä puhun.
Tulipahan löydettyä sellutehdas pullossa.


Positiivinen yllättäjä löytyi kuitenkin Australian Barossa Valleysta. Lanz viinitalo oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta teki vaikutuksen eurooppalaisella otteella. Olikin hauska maistella näitä heti Rhônen Syrahien jälkeen. Sokkotastingissa olisin sijoittanut nämä viinit varmasti Ranskaan. Hinta-laatukin on aussiviineissä useasti hyvin kohdallaan.
Scenic Road on viini joka kannattaa napata 24€:lla mukaan jos jossain törmää.
http://www.lanzvineyards.com/

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Ei syksyllä tarvitse pelkkiä punkkuja juoda
Chasselas maistuu myös syksyllä

Chasselas on Sveitsin toiseksi viljellyin rypälelajike, ja Sveitsi onkin tuotantomäärissä maailman suurin Chasselaskasvattaja. Mutta hyvän Chasselas valkkarin löytäminen on todella työn takana. Yleisimmin Sveitsissä törmää matalahappoisiin hunajaisiin liemiin, joiden ryhti ja balanssi ovat hieman kateissa.
Ziereisen tulee Saksan Badenista, jossa chasselat tuntuvat olevan huomattavasti hapokkaampia ja tasapainoisempia. Saksassa rypäle kulkee nimellä Gutedel, joka on yksi yli sadasta nimestä millä tämä rypäle tunnetaan. Parhaimmilaan nämä valkkarit ovat kukkaisia, mineraalisia ja hyvähappoisia viinejä rasvaisille ruuille, kuten fonduelle ja racletelle.

Ziereisen Steingrüble on ehdottomasti paras maistamani Chasselas. Viini on kypsytetty 22kk hiivasakan päällä, joka tuo makuun syksyisiä hedelmiä ja kosteiden syyslehtien tuoksua. Hapot luovat hyvää ryhtiä kukkaiseen ja hunajaiseen kokonaisuuteen.

Viini toimi mahtavasti Hans Välimäen ohjeella tehdyn kurpitsakeiton kanssa.
Jos mahdollista niin kannattaa käyttää Butternut-kurpitsaa, joka vie keiton uudelle tasolle.
Ohje löytyi Siskot kokkaa blogista:

Alkon valikoimista löytyy kokonaista yksi Chasselas, mutta se tulee Sveitsistä. Nyt on siis hyvä mahdollisuus päästä tämän rypäleen makuun myös Suomessa (vaikka ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla):




maanantai 20. lokakuuta 2014

Glögit uuttumaan pakkasten varalle

Tälle viikolle on luvattu tänne vuorille ensimmäinen lumimyräkkä joten on korkea aika laittaa glögit ja glühweinit maustumaan.
Minulla ei ole mitään perinteistä reseptiä vaan lämmikkeen maustamisessa menen vahvasti "cowboy cooking" metodilla – Eli sitä mitä löytyy ja tekee mieli. Kaneli ja tähtianis taitaa olla ainoat vakituiset liemivieraat. Tämän vuoden glühweinin resepti on:

Pullo Espanjalaista punkkua
4cl Cointreau
1 tanko kanelia
4 tähtianista
1 kardemummapalko
hyppysellinen vaniljaa

Laita kaikki ainekset viinipulloon. Korkki kiinni ja jääkaappiin vähintään pariksi päiväksi.
Lämmitä ja lisää sokeria maun mukaan.

Pohjana toimii myös valkkari, siideri, tuorepuristettu omenamehu tai kotimaiset marjaviinit ja -mehut. Erityisesti omenamehu on suuri suosikkini. Vahvikkeena silloin toimii parhaiten calvados.

1 litra tuorepuristettua- tai suodattamatonta omenamehua
2 tankoa kanelia
4 tähtianista
pieni oksa minttua

Uuta pari päivää. Lämmitä ja terästä calvadoksella.

Jos olet suuri glögin ystävä ja hörpit sitä pitkin talvea niin mausteiden uuttaminen kannattaa tehdä terästyksenä käytettyyn alkoholiin: konjakkiin, calvadokseen, vodkaan, giniin, pastikeseen jne. Tällöin mausteita tulee käyttää todella reilusti. Sitä on sitten helppo lorautella kuuman viinin sekaan.

Perinteisten mausteiden lisäksi kannattaa kokeilla yrttejä, mm. iisoppia, minttua, salviaa, sitruunamelissaa, timjamia...



torstai 9. lokakuuta 2014

Olisinko juonut tätä joskus ennenkin?
Legaris Crianza 2011, Ribera Del Duero


Espanjalaiset viinit säväyttävät minua todella harvoin, eikä Legaris tee poikkeusta.
Ribera Del Duero on edelleen Espanjan trendikkäimpiä viinialueita tällä hetkellä ja tuotantoa on vuosi vuodelta suunnattu enemmän kansainväliseen makuun.
Tammi tulee tässäkin ykkösenä maussa ja dominoi palettia. Viini on todella hyvin balanssissa ja jo juotavissa. Maussa minttua, vaniljaa, mustaherukkaa, puolukkaa ja nahkaa.
Rypäleinä Tinto Fino (Tempranillo) ja 3% Cabernet Sauvignonia (se viimeinen aidanvierusrivi)


Tämä viini voisi makunsa puolesta tulla yhtä hyvin Kaliforniasta tai Australiasta. Persoonallisuutta ei hirveästi ole, mutta erittäin hyvin tehty ja miellyttävä viini kokonaisuudessaan.
Viini löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta, Eli saattaapa olla myös Arkadian Alkon hyllyssä.
http://www.alko.fi/tuotteet/910727/
(Tosin tämän saa kympin halvemmalla kotiin kannettua.)




perjantai 3. lokakuuta 2014

Kuohuvaa viikonloppua
Fürst von Metternich, Riesling Sekt 2011

Tähän kuohuviiniin tykästyin 2011 hengaillessamme Saksan Rheingaussa. Perinteikkään Schloss Johannisbergin kanssa saman katon alla toimiva skumppatuottaja on ollut luottovalintani edullista kuohuvaa valittaessa. Alkostakin on aikanaan saanut FvM:n Trockenia. Tätä vuosikerrallista ei kuitenkaan tunnu löytyvän muualta kuin suoraan tilalta tilattuna.
Saksan kuohuvat Rieslingit ovat lähes aina yllättäneet positiivisesti. Pirteät hapot ja todella hedelmäinen maku istuvat loistavasti mausteisille ruoille ja esim. sushille. FvM:n vuosikerta 2011 ei ole ihan samalla tasolla kuin ensimmäisenä maistamani 2009, jossa oli reilusti jalohomeista makua. Jälkimaku on aluksi hieman kova mutta siihen tottuu nopeasti ja ruoka taittaa sen hyvin.
Fürst von Metternich Trockenia on ollut tarjolla n. 8€ hintaan kaikilla Saksan lentokentillä joilla olen pyörinyt, eli jos sattuu olemaan se koneenvaihto Frankfurtissa niin pari pulloa kassiin mukaan.










lauantai 27. syyskuuta 2014

Sveitsiläisen Pinot Noirin juhlaa
Weinfest Fläsch 2014


Tänään tuli tehtyä nopea pyörähdys Sveitsin Graubündenissä sijaitsevaan Fläschin viinikylään, joka oli järjestäjävuorossa alueen vuotuisissa viinijuhlissa. Alue on tunnettu ennen kaikkea hyvistä Pinot Noireista, mutta löytyy alueelta joitain iloisia poikkeuksiakin muista lajikkeista.
Maistelijan onneksi kylän kouluun oli järjestetty tasting, johon osallistui 11 tuottajaa noin 18:sta. Alueen "Pinoot" ovat pääosin kevyitä, elegantteja ja tuovat mieleen Uuden-Seelannin vastaavat (Uudessa-Seelannissa käytetään muuten todella paljon Sveitsiläistä Pinot Noirin kloonia ja määperässä ja ilmastossa on paljon yhtäläisyyksiä). Vuosikerta 2012 tuntuu olleen koko alueella varsin loistava. Ainakin 2011 viinien rinnalla.





Sitten niihin viineihin.
Nostin tastingista suuhunisopivan top-3 kärjen. Mihinkään järjestykseen en näitä kolmea laittanut. Saavat tulla rintarinnan maaliin.

Christian Hermann Pinot Noir "H" 2012.
Maku aukeni suussa pikkuhiljaa ja tuntui alkumaun jälkeen vain kasvavan.
Todella monikerroksinen ja täydellinen balanssi. Meditointikamaa. Kypsytys on tapahtunut 10kk puolikkaissa pikkutynnyreissä joista 70% uusia. Tästä huolimatta tammi ei jyrää vaan tukee viiniä todella hienosti.
Hieman hintava pullo tosin.
http://www.hermann.ch/de/sortiment_weine.html

Weingut Bovel Pinot Noir Selection 2012.
Tämäkin viini hienossa balanssissa ja tanniinit ei puraise liikaa. Astetta hienostuneempi.
Täysin loputon maku, joka tuntuu vain kasvavan. Tästä sai pitkästä aikaa kunnon vau-efektin.
maistoin edellistä vuosikertaa puolisen vuotta sitten, eikä sekään kylmäksi jättänyt, mutta 2012 näyttää olevan kaikilla tällä alueella vielä astetta parempi. 27€ tästä laadusta on todella ystävällinen hinta Sveitsissä.
http://www.weingut-bovel.ch/weine/pinot-noir-selection.php

Weingut Davaz Pinot Noir URIS 2012.
Todella kutsuva tuoksu. Menee himan tammi edellä, mutta ei jyrää hedelmää. Moniulotteinen ja pitkän hieno maku.
Jotenkin astetta arvookkaamman oloinen kokonaisuus. Korkkaisin karitsanfileen kanssa.
Talon muut pinoot ei oikein säväyttäneet vaikka ei niissä mitään vikaakaan ollut.
http://www.davaz-wein.ch/Unsere-Weine/Pinot-Noir-Uris-Flaesch-2012-ausverkauft.html

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Haastava paistiviini Languedocista
Mas Gabinèle 
Faugères rouge 2012


Kuten lapsista tai duuneista ei saa enää käyttää sanaa hankala, on tämäkin viini haastava. Ranskan Languedocin pienestä Faugèresin appelaatiosta tuleva Mas Gabinèle ei ensimaistolla tuota kummoista makuelämystä. Hapot potkaisee, tanniinit puraisee ja nahkainen maku hallitsee alkumakua. Viisi tuntia avaamisesta ja dekantoinnin jälkeen alkaakin luonne muuttua.

Viinistä löytyy raikasta mustaherukkaa ja punaisia marjoja. Maku alkaa koukuttaa koko ajan enemmän. Tällä viinillä on todellakin luonne ja se kaipaa hieman kärsivällisyyttä, mutta se palkitsee kun saa mahdollisuuden. Ehkäpä muutama vuosi kellarissa tekisi terää.

Rypäleinä: 40% Syrah, 30% Carignan, 20% Grenache ja 10% Mourvèdre.
Hinta tuntuu heittelevän 17-23€ välillä, itse poistin viinin alennuksesta 14€:lla.
Hinta-laatu on hyvin kohdallaan kuten olen Languedocin viinieissä useasti huomannut.






lauantai 20. syyskuuta 2014

Perusbisset järjestykseen
Suuri talousolut tasting


Harvoista makuasioista käydään niin tiukkaa vääntöä kuin parhaasta ja pahimmasta talousoluesta. Ennakkoasenteet ja mielikuvat värittävät luonnollisestikin tätä keskustelua enemmän kuin varsinaiset makuasiat.
Päätimme pistää Euroopan juoduimmat lagerit riviin ja järjestykseen. Mukaan päätyi mielenkiinnosta myös Suomen (Karhu) ja Sveitsin (Feldschlössen) juoduimmat oluet sekä kuvasta vielä puuttuva Tuborg ja mustana hevosena Lahden Sininen torniolut.
Arviointiin tehtiin nelihenkisellä raadilla.

Tasting toteutettiin puolisokkona, eli merkit olivat tiedossa mutta järjestys ei.Mukaan päätyi 12 samassa hintaryhmässä olevaa olutta.

Kaikki oluet käärittiin folioon ja nautittiin satunnaisessa järjestyksessä jääkaappikylminä.

Pisteytystyyli oli vapaa, mutta oluet tuli arvioida paremmuusjärjestykseen.


Oluista löytyi huomattavasti odotettua enemmän eroja. Ääripäät erottuivat testissämme selvästi, mutta keskivaiheilla oli paljon hajontaa sijoitusten suhteen. Parhaasta ja kahdesta heikoimmasta ei ollut suuria erimielisyyksiä.
Keskustelua käytiin mm. aiheesta onko parempi että olut ei maistu juuri miltään kuin että siinä on epämiellyttäviä piirteitä?

Voittajaksi päätyi Ranskalainen Kronenberg 1664 hyvin selvällä erolla. Olutta kehuttiin pehmeäksi, kukkaiseksi ja maistuvaksi. Olut oli mukavasti humaloitu ja maussa oli pientä karamellisuutta. 1664 on panimon perustamisvuosi. www.kronenbourg1664.com

Löwenbräu original, Karhu ja Carlsberg kilpailivat hyvin rintarinnan. Löwenbräu erottui kuitenkin hieman paremmaksi vahvemman maun ja tasapainoisuutensa ansiosta.

Toisessa äärilaidassa Beck´s oli hyvin yksimielisesti kilpailun heikoin lenkki. Maku oli hyvin metallinen, kova ja saippuainen. Olut oli suorastaan epämiellyttävä.
Sveitsin Feldschlössen ja Tuborg olivat melko samoilla pisteillä mutta jakoivat mielipiteitä hieman enemmän kuin Beck´s. Omituinen puhdistusaineen maku oli osallisena monissa häntäpään oluissa (mistä lienee johtuvaa?).

Lopulliset pisteet:
  1. Kronenberg    45p.
  2. Löwenbräu     30p.
  3. Karhu              29p.
  4. Carlsberg        26p.
  5. Sininen            24p.
  6. Fosters            23p.
  7. Heineken         23p.
  8. Estrella             22p.
  9. Warsteiner       21p.
  10. Tuborg             20p.
  11. Feldschlössen 19p.
  12. Beck´s              11p.