perjantai 29. elokuuta 2014

Onko T:llä väliä?
GT tasting

Perjantai ja GT-aika!
Tänä kesänä olen kuullut niin monelta hehkutusta, että tonicveden laadulla on enemmän väliä kuin ginillä. Onhan toki GT:ssä yleensä enemmän tonicia kuin giniä. Peruskauppojen hyllyille on hiipinyt Schweppesin rinnalle muitakin vaihtoehtoja hienoilla etiketeillä ja parhaimmillaan yli kolminkertaisella litrahinnalla. Pakkohan se oli testata että kannattaako toniciin panostaa?
Testiin valitsin perustavaran lisäksi kolme netissä eniten hehkutusta saanutta tonicia.
Testiin osallistui myös vaimoni.


1. Schweppes – tällä se GT on tullut tehtyä ehkä 99% kerroista.
2. Apérativ – paikallinen Pirkka tonic, halvinta mitä marketista saa.
3. Fever-Tree – selvästi suosituin tonic baarifriikkien keskuudessa.
4. Thomas Henry – tyylikkäin brändäys ja tämä hipsterin näköinen jätkä on takaetiketin mukaan ensimmäisenä onnistunut yhdistämään veden ja hiilihapon.
5. Fentimans – testin ainoa "botanisesti" käytetty tuote, eli yrttisekoitus on saanut käydä sokerinsa pois. Myös ehdottomasti kallein tonic.

Kaikki tonicin maistettiin sokkona ja gininä toimi Gordon´s London Dry Gin.
Testidrinkkeihin ei laittettu jäitä eikä limeä... siis puhdas GT.
Sekoitussuhde oli 1/4 ja kaikki tonicit olivat jääkaappikylmiä.



Ja tässä raatimme tulos.
2. ja 3. paikan välillä oli ainoa erimielisyytemme. Minä olisin sijoittanut Fever-Tree tonicin toiseksi, mutta kuplat ratkaisivat kilpailun näin päin.

1. Thomas Henry – samettiset kuplat, miellyttävän hapokas ja aromikas
2. Schweppes – tuoksu oli himan pistävä, mutta kuplat kestivät todella pitkään ja maku miellyttävän neutraali.
3. Fever-Tree – alkumaku hieman tymäkkä, mutta muuten hyvin aromikas.
4. Fentimans – sitruunalimu isoilla kuplilla, ihan kuin olisi laitettu Spritea sekaan.
5. Apérativ – väljähti jo ennen testimaistoa.

Eli ne markettien halpistonicit kannattaa suosiolla jättää hyllyyn.
Maku- ja raha-asia onkin sitten haluaako vaihtaa perinteisen Schweppesin tuplasti kalliimpaan?
Seuraavaksi pitää tietysti testata, että onko sillä ginillä väliä :-)

Loput nautittiin limen kera.
http://www.thomas-henry.com/

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Mémoire & Friends 2014

Suurin Sveitsiläisten viinien tasting tarjosi taas helmiä ja omituisuuksia.
54 jäsentä ja noin 100 ystävää tarjosi noin 1200 viiniä ympäri Sveitsiä ja muutamia myös rajojen ulkopuolelta. Koska sveitsiläisten itseriittoisuus on ylitsevuotavaista, niin neljän pääviinintuotantoalueen lisäksi on myös "Fünfte Schweitz", eli kaikki sveitsiläisten ulkomailla valmistamat viinit (koska pyhä sveitsiläinen käsi on niihin koskenut).

Mémoire des vins suisses on perustettu nostamaan paikallisten viinien laatua ja arvostusta ja joka vuosi on tarjolla myös hyvä kattaus jäsenten 10 vuotta vanhoja vuosikertoja.

Tänäkin vuonna tuli todistettua että useilla paikallisilla Pinot Noireilla on todella hyvä kypsytyspotentiaali. Kun taas valkkareista lähinnä vain Chardonnaylla ja makeilla viineillä.



Messukatalogista löytyi loistavasti myös hinnat ja rypäleet, joka helpotti tiskisurffausta huomattavasti.

Aamupäivällä oli vielä väljää ja esittelijät jaksoivat vielä puhuakin.

Parhaita löytöjä oli Histoire d´Enferin biodynaaminen "Enfer du Calcaire" Wallisista.
Yrttinen ja hyvällä tavalla lääkemäinen tuoksu vei todella monikerroksiseen makuun.
Meditointiviini joka kaipaa seurakseen vain juojat.
http://www.histoiredenfer.ch/les-vins/lenfer-du-calcaire/

Monet tuottajat Sveitsissä tekevät myös omaa "portviiniä".
Tosin tämä oli ensimmäinen todella mainitsemisen arvoinen.
Pelkästä Pinot Noirista valmistettu Pirouge veti oikeasti vertoja Portugalin LBV-porteille.

Vähän yli 20€ tästä pullosta on todella kohtuullinen hinta
Tuottajan sukunimikin on varsin hieno :-)
http://www.gregor-kuonen.ch/



Marie-Thérése Chappazin jalohomeinen "Grain Noble" kuuluu sveitsin ikoniviineihin.
Hyvissä ajoin paikalla olleena ehdin maistaa tätä helmeä, jota avattiin vain yksi pullo.
Viini oli kymmenvuotiaana aivan huikeassa vedossa ja hyvin Sauternaismäinen, tosin hieman matalahappoisempi.
Paikallisesta Petit Arvine rypäleestä löytyy potentiaalia moneen.
http://www.chappaz.ch/

Pääsin myös maistamaan Jeninsin Wingertfesteiltä bongaamaani Gian-Battistan 2004 vuosikertaa.
Tämä viini todella kannattaa piilottaa viinikaappiin 10:ksi vuodeksi. maku oli edelleen hedelmäinen ja pahimmat tanniinit olivat jo taittuneet. Helmi!

En todellakaan tiennyt että Toscanan suosikkituottajiini kuuluva La Brancaia on Sveitsiläisessä omistuksessa.
Aina kun on mahdollista juoda Ilatraiaa – lasi ojoon!
http://www.brancaia.com/en/wines/ilatraia/



maanantai 25. elokuuta 2014

Wingertfest 2014, Jenins

Sunnuntaina Sveitsissä sijaitseva jeninsin viinikylä tarjosi kyllä parastaan.
Ehdottomasti rennoimmat viinijuhlat joissa olen ollut. Pikkutakit oli jätetty kotiin ja paikalle olisi voinut lompsia vaikka kumisaappaissa. Tylsien tilakojujen tai messuhallin sijaan,
tarjoilut oli katettu pääosin pitkin Eichholzin viinitarhoja.


Obrechtin viini- ja ruokatarjoilu oli ehdottoman parhaalla paikalla.
Viinit olivat jo ennestään tuttuja, joten skippasimme sen tällä kertaa.
http://www.obrecht.ch/ 

Kaksi päivän Pinot Noir helmeä.
Von Tscharnerin "Mariafeld" ja alueen klassikko "Gian-Battista".
Mariafeld on Pinot Noirin vähemmän käytetty isorypäleinen klooni,
jota mausta päätellen voisi käyttää enemmänkin.

Gianin poika Johann-Battista esitteli talon repertuaaria.
Laatuero talon ykkösviinien ja perus Pinoiden välillä oli todella huima,
mikä ihmetytti suuresti. 

Kylän parhaisiin tuottajiin lukeutuu myös Irene Grünenfelderin
Weingut Eichholz.
Erityinen helmi oli heidän 50-vuotiaista köynöksistä poimittu Alte Reben.

http://www.eichholz-weine.ch/