lauantai 19. joulukuuta 2015

Tänä vuonna glögi kuplii


Lunta ei ole Alpeille tullut nimeksikään, mutta pakkaset ja joulu saavat kurkun kaipaamaan lämmikettä. Tänä vuonna suunnittelin kaksi reseptiä talven kohmettamille raajoille. Glühmostista inspiraation saanut kuplaglögi, sekä renesanssia elävästä Vermouthista maailman helpoin joulujuoma.


Kupliva siideriglögi

Maustetiiviste:
1 litra suodattamatonta omenatuoremehua
1 rkl kardemumman siemeniä
1 kanelitanko
20 neilikkaa
peukalon kokoinen pala inkivääriä siivuina
1 dl Cointreau-likööriä (maun mukaan enemmän tai vähemmän)

1 litraa hyvää siideriä, esim: Farmhouse Cloudy Scrumpy tai La Brique

Laita kaikki maustetiivisteen ainekset kattilaan likööriä lukuun ottamatta ja keitä kevyesti kuplien 10 minuuttia.
Ota pois liedeltä ja anna maustua vuorokausi. Siivilöi mausteet pois ja lisää likööri.

Kun haluat valmistaa glögin, kiehauta mausteliemi ja kaada lasit puolilleen. Täytä loppu huoneenlämpöisellä siiderillä.


Vermouth-glögi

Vermouth Rossoa, esim. Perlino
Tuhtia punaviiniä

Sekoita 50/50 ja lämmitä. Tarjoile pienistä kupeista.
Vermouthin mausteet ovat itsessään niin jouluiset, ettei muuta tarvita.

torstai 10. joulukuuta 2015

Laadukasta pöytäviiniä
Valcalepio


Valcalepio Rosso DOC – kuulostaako tutulta? Tuskin, mutta olet saattanut hyvinkin juoda sitä jos olet Milanossa tilannut lasin talonviiniä.
Milanosta 50 km koiliseen on Bergamon kaupungin ympärillä viljelty viiniä Rooman ajoista alkaen. Viime vuosisadalla Bordeaux-rypäleet korvasivat lähes kaikki perinteiset viinilajikkeet, eikä alueen puna- ja valkoviineillä ole oikein omaa tunnistettavaa identiteettiä tai tunnettuja brändejä. Suuri osa viinistä päätyy ravintoloiden pöytäviineiksi.

Avasin tiistaina arkiviiniksi Bergamosta mukaan tarttuneen Il Calepino Surie, Valcalepio Rosso Riservan loistavalta 2010 vuodelta. Tunnistettava hapokkaan italialainen tuoksu johdatti ensin hieman nahkaisen tammiseen pettymykseen. Suunmyötäiset ja pehmeät tanniinit tekevät viinistä kuitenkin voimakkuuteensa nähden helposti juotavan ja hyvän arkiviinin.
Viinin hienous avautui minulle vasta torstaina. Tajusin juoneeni sitä hyvillä mielin vuohenjuustoisen punajuurisalaatin, hampurilaisen, savukalan ja naudanpihvin kanssa jonka lisukkeena oli wokkivihanneksia teriyaki kastikkeella. Juuri tällainen pitääki olla ravintolan talonviini. Se ei vierasta mitään.


lauantai 28. marraskuuta 2015

Hengästyttävä olutviikko
Tap Takeover ja panimobileet


Tap Takeover voisi olla suomeksi hanavaltaus tai hanakaappaus. Nämä ovat loistavia mahdollisuuksia vertailla oluita ja päästä jyvälle panimon tyylistä. Ajatuksena on, että ravintola ottaa määräajaksi paljon saman panimon tuotteita hanoihin ja yleensä ensimmäisenä päivänä pidetään iso tasting panimon edustajan vetämänä.


Apollon viihtyisä levykaupan ja baarin yhdistelmä ja Kinn Bryggeri järjestivät yhdentoista hanan kattauksen. Mukana oli myös ensimmäistä kertaa tarjolla ollut englantilainen portteri Svartekari.



Kinn Bryggerin tyyli on astetta kevyempi, ja tavoitteena on tehdä selkeästi juotavampia oluita kaikissa lajeissa. Panimon linjasta ei löydy yhtään olutsieppojen reittaussormea kutkuttavaa makupommia vaan oluet ovat tehty peruskuluttajaa ajatellen.

Tastingin parhaiksi oluiksi nousivat:

Bresjnev Imperial Stout
Tuoksun vahva tummasuklaa ja espresso voimistuvat suussa pitkäkestoiseksi meditointiolueksi. Maku ei ole tukossa ja kokonaisuus on tasapainossa. Astetta elegantimpi Imperial Stout.

Perinteisen voimakas ruohoisuus täyttää nenän, mutta se on samalla raikas ja täyteläinen. Hieman vehnäisen oloinen maku on pehmeän pilvinen ja humalat purevat mukavasti koko matkan. Maku on kuitenkin aavistuksen lyhyt. Skoddehav (pilvinen meri) sopii tälle nimeksi täydellisesti.

Solsnu Bière de Garde (Saison)
Hennon hapan ja hedelmäinen tuoksu vie ajatukset belgivehnään. Miellyttävän pehmeää ja makeahkoa belgihiivaista kokonaisuutta komppaa kuitenkin pieni bitterisyys. Tasapainoinen ja helposti juotava terassiolut (vaikka jouluolut onkin).



Olutravintola UNAn hanat oli vallattu kahden panimon toimesta. Stavangerista tuleva Lervig Aktiebryggeri ja tanskalainen Hornbeer täyttivät kaikkiaan 14 hanaa. Lervigin oluista olen pitänyt jo pitkään, ja odotukset olivat korkealla. Näitä löytyy silloin tällöin myös Suomen baareista. Hornbeer oli tuttu vain Caribbean Rumstoutistaan, joka on kerännyt paljon hyviä arvioita, mutta ei noussut suosikkeihini stout-tastingissä.


Illan suosikit:

Lervig, Double Black Tide Black IPA. Yhteistyössä jenkkipanimo Boneyardin kanssa.
Savu ja tervalakritsin tuoksu hyökkää nenään jo lasin täyttyessä edessäni. Pikimusta olut on täynnä kaikkea mitä Black IPAlta odottaa ja kerroksia riittää. Kahvia, karamellia, salmiakkia ja tervaa. Silti olut on helposti juotavissa ja jopa elegantti. Pitkässä jälkimaussa alkavat humalatkin erottua paremmin.

Lervig, Big Ass Money Stout Imperial Stout. Yhteistyössä Evil Twin Brewingin kanssa.
Nyt ollaan outouden äärellä. 17,5% vahvuinen, Grandiosa-pakatepizzoilla maustettu Stout. Ajatus kuulostaa ällöttävältä, mutta lopputulos on maistuva. Öljyinen ja musta olut tuoksuu suomalaiselle leivontasiirapille ja kirsikkasnapsille. Lämmittävän polttavasta mausta tunnistaa chiliä, raakalakritsia ja paahdettua sokeria. Jotain ihan uutta.

Hyvin tyyppillinen ja perinteinen lambic-tyylinen vadelmaolut, joka on juuri sopivan hapan. Vadelman todella maistaa tuoreen raikkaana, ja hapokkuus puraisee kivasti. Jälkimaku alkaa taittaa mansikkaan ja houkuttelee uuteen hörppyyn.


Perjantai-ilta oli kalenterissa varattu bergeniläisen 7 Fjell panimon avoimille oville. Tällä kertaa vierailevana kumppanina oli Norjan varmasti tunnetuin panimo Nøgne Ø. Tarjolla oli 7 Fjellin koko tämän hetkinen tuotanto ja Nøgneltä kuusi hanaa joulukauden erikoisuuksia. Tarjolla oli myös norjalaisia jouluajan perinneruokia, ja bändi alkoi viritellä nurkassa kun olimme perheen kanssa lähdössä. Onko suomessa joku laki joka kieltää panimon muuttamisen anniskelutilaksi vai miksi en ole kuullut vastaavista tapahtumista Suomessa?



Lampaan pään (Smalahove) syöminen tuntui todella groteskilta, mutta etenkin posket maistuivat todella hyvälle. Koko komeus on keitetty tuntitolkulla kasvisliemessä ja syödään perunoiden ja lanttumuusin kanssa. Jos kiinnostaa niin resepti löytyy täältä. Silmä on kuulemma paras pala – jäi syömättä.


Ja loistavia oluitakin löytyi.

Kirkkaan joulun punainen Kriek on todella kirsikkainen. Sopivan hapan suutuntuma jatkuu pitkään ja houkuttelee maistamaan uudelleen. Hyvin belgimäinen, mutta raikkaamman mehuinen kokonaisuus.

7 Fjell, Kriksen IRA (Indian Red Ale).
Suuntäyteinen ja perhemästi humaloitu Red Ale on katajaisen pihkainen ja miellyttävä. Täydellinen kumppani pitkään kypsyneelle possunkyljelle. Tämä on loistava jouluolut, vaikka ei olekaan sesonkiin tehty. Toimisi suomalaisessa joulupöydässä.

Tuoreista humalista pantu APA tuoksuu ja maistuu kuin juuri käsissä murskattu humalakäpy. Sitruksinen pitkä maku on sopivan bitterinen ja kitalakeen jää hauska öljyinen tunne. Tästä jää hyvä fiilis ja ajatukset lentävät kesään.


Hieno viikko. Opin jällen todella paljon oluista ja olutkulttuurista. Viinimiehenä huomaan monesti lähestyväni mallasherkkuja hieman eri kulmasta kuin vannoutuneemmat olutharrastajat. Tap Takeover -tapahtumista pidin huomattavasti olutfestareita enemmän, koska ne antavat aikaa keskittyä ja vertailla yhden panimon tuotantoa.



lauantai 14. marraskuuta 2015

Sinisimpukat parhaalla liemellä
Klassikko uusiksi

Vuosien hiomisen jälkeen uskallan julkaista versioni todellisesta klassikosta. Söin sinisimpukoita kermaisessa pekonikastikkeessa ensimmäistä kertaa ostereistaan tunnetussa Arcachonin kaupungissa Ranskassa ja siitä lähtien se on kuulunut kiinteästi ruokalistallemme.


Annos kolmelle tai kahdelle nälkäiselle:
1 kg sinisimpukoita (koita löytää isoja)
75 g pekonia
1rkl oliiviöljyä
3 dl kuivaa valkoviiniä
1,5 dl kuohukermaa
2rkl ranskankermaa (tai smetana)
2 kevätsipulia (n. 50g)
1/2 fenkoli
2 kynttä valkosipulia
1 tl tuoreita timjamin lehtiä
mustapippuria (suolaa jos haluat)

Harjaa simpukat kylmässä vedessä puhtaiksi ja poista parrat. Varmista ettei simpukoiden sisään jää paljoa vettä ravistamalla ja valuttamalla tiskialtaassa.
Silppua sipuli, valkosipuli ja fenkoli. Riivi timjamin lehdet varsista.

Kaada öljy ja pieneksi pilkottu pekoni kylmään 5-7 litran kattilaan ja paista kuumalla liedellä kunnes pekoni alkaa hieman ruskistua. Heitä sekaan fenkoli ja sipulit ja kuullota kunnolla (mutta älä ruskista).
Nosta simpukat timjamin kanssa kattilaan ja kääntele hyvin. Kun simpukat alkavat avautua kaada joukkoon valkoviini ja sulje kansi. Keitä 3-5 min ja heiluttele kattilaa välillä varovasti. Kaikkien simpukoiden ei tarvitse olla liemessä vaan ne saavat kypsyä höyryssä. Sekoita ranskankerma kerman sekaan ja kaada tasaisesti kattilaan. Anna kiehahtaa kunnolla ja ravistele kattilaa kannen kanssa pari kertaa.
Rouhaise hieman mustapippuria päälle ja tarjoile hyvän vaalean leivän tai perinteisesti maalaisranskalaisten kanssa.


Valkkarin valinta tälle aterialle on helppoa. Kaikki raikas tuntuu toimivan, eikä varsinaisia huonoja yhdistelmiä ole vastaan tullut. Pitkään kypsyneet ja vahvan tammiset viinit jättäisin kuitenkin toiseen iltaan.

Tällä kertaa hyllystä tarttui Etelä-Rhonen Luberonista tuleva Amedee Chemin Des Loups kylmän sateiselta 2013 vuodelta. Rapsakkaan kukkainen ja hunajainen tuoksu jatkuu kielellä voimakkaan mineraalisena ja hieman paahteisena. Maltilliset tynnyriaromit tasapainottavat kivien nuolemista muistuttavaa rikkisyyttä.
Kelpo viini 10€ tietämillä.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Parempaa pubiruokaa kiitos
Tai enemmän oluita ravintolaan


Sipulirenkaita, ranskalaisia, ribsejä, hampurilaisia ja taas hampurilaisia. Puolivalmisteiden täyttämä ruokalista on tuttua selailtavaa oluiden ystäville, joilla nälkä alkaa illalla kurnia. Olutravintolat ovat viime vuosien asiakaskunnan laajenemisen myötä alkaneet panostaa myös ruokaan, mutta edelleen listat näyttävät valitettavan usein tuolta perushutulta.

Ruokaravintolat ovat kiitettävästi ottaneet juomalistoilleen muutamia pienpanimo-oluita. Yhä useammin kuitenkin haluan kuiskailuravintolan sijaan viettää iltani eloisammassa ympäristössä, jolloin joudun tinkimään ruuan tasosta.
Italian Bergamossa törmäsin ensimmäistä kertaa pubin ja fine diningin täydelliseen liittoon. DeGusto Birra & Cucina ravintolassa ei tarvitse istua kolmea tuntia paikallaan. Välillä voi pyörähtää tiskillä juttelemassa oluista tai hiplailemassa kattavaa pullovalikoimaa ja miettiä mitä sitä seuraavan ruokalajin kanssa haluaisi.


Muksun kanssa saa Italiassa aina olla ensimmäinen asiakas.


Paikka alkoi täyttyä vasta ilta yhdeksän maissa.






Pullovalikoimasta löytyi todella hienoja erikoisuuksia.




Oluista voi nauttia myös visuaalisesti.


Jos tämä ei olisi ollut viimeinen ilta kaupungissa, niin olisimme tulleet seuraavana iltana syömään listan loputkin annokset. Olutvalikoiman läpikäymiseen olisikin tarvittu jo parin viikon loma. Kaiken kaikkiaan vuoden paras ravintolakokemus.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Franciacorta
Kallistuvat kuplat


Milanon ja Gardajärven väliin jää Lombardian tunnetuin viininviljelyalue Franciacorta. Alue tuottaa kiistatta Italian parhaat kuohuvat, jotka valmistettaan samppanjan tapaan perinteisellä pullokäymismenetelmällä. Rypäleetkin ovat pääosin samat kuin esikuvallaan. Chardonnayn ja Pinot Noirin lisäksi viineissä on sallittu Pinot Blanc, Pinot Meunierin sijaan.

Franciacortaa on pidetty köyhänmiehen samppanjana hyvän hinta-laatusuhteensa ansiosta. Viime vuosien aikana alueen arvostus ja hinta ovat nousseet laatua huomattavasti nopeammin ja hyvästä Franciacortasta saakin maksaa jo lähes yhtä paljon kuin samppanjasta.


Viinimatkailijalle Franciacortan alue tarjoaa loistavien viinien lisäksi lähinnä Lago d´Iseon hienot maisemat ja perinteiset italialaiset rantakylät. Alue on kumpuilevaa maaseutua, eikä viiniturismista ole rakennettu Toscanan tai Piemonten tapaista vetonaulaa.



Tunnetuimpien viinitalojen puitteet ovat kuitenkin italialaisittainkin melko mahtailevia. Ca´ del Boscon pihalla olevat veistokset ovat jo itsessään vierailun arvoiset.



Franciacortaa halajaville suosittelen Gourmondon ja Superioren nettikauppojen selailua. Alkon kahdesta perusvalikoimassa olevasta pullosta Bellavista Brut on erittäin klassinen ja laadukas valinta.





torstai 3. syyskuuta 2015

Vuosikertataulukot
Mihin kannattaa luottaa?


2002 oli monilla Euroopan viinialueilla todella huono. Etelä-Rhonessa, Piemontessa ja Toscanassa nähtiin yksi historian huonoimmista vuosista. Toscanan kevät oli myöhässä ja toukokuu oli mittaushistorian sateisin. Viileät ja märät ilmat jatkuivat myös heinäkuusta sadonkorjuuseen saakka, jolloin alikypsät rypäleet poimittiin kuurosateiden lomassa homeiden riivaamina (lainauksia vuosikertakuvailuista).

2015 vuosikertataulukot lyttäävät Chianti-vuoden 2002:
The Wine Advocate: 75/100 (drink now)
Decanter: 2/5
Wine Spectator: 79/100 (past peak)
Wine Enthusiast: 83/100 (maybe undrinkable)

Miltä sitten maistuu 13 vuotta vanha, 2002 Chianti Classico Riserva – no todella hyvälle!
Kuitenkin monien kriitikkojen mielestä kyseisenä vuonna ei olisi edes saanut pullottaa Riservaa.


Cappanelle Chianti Classico Riserva 2002 on todella hienosti kypsynyt ja tasapainoinen. Perinteisen Chiantin nahkaisen hapokkuuden alta paljastuu paahteisia tummansuklaan aromeja. Yrttisyys ja iän pyöristämät tanniinit istuttavat tämän pullon pöytään perinteisten Pohjois-Italian herkkujen kanssa. Pullo kuitenkin löytyi puoleen hintaan poistohyllystä pölyyntyneenä.

Kuten vuosikertataulukoiden pistehajonnastakin voi jo päätellä, on vuosikertojen pisteyttäminen melkoista arpapeliä. Sääolosuhteet vaihtelevat pienelläkin alueella suuresti. On täysin mahdoton arvioida Toscanan kokoisen alueen vuosikertaa yhdellä arvosanalla. Saatikka sitten koko Pohjois-Italian. Monet kriitikot antavat pisteytyksessä paljon painoarvoa viinin kypsymispotentiaalille, mikä vääristää tilannetta entisestään. Huippuvuoden viini voi olla kolmevuotiaana kireän sulkeutunut, kun taas heikon vuosikerran viini on parhaimmillaan.

Tuottajakohtaiset erot nousevat esiin vaikeina vuosina. Hyvät tuottajat pystyvät pitämään laatunsa korkealla tasolla vuodesta toiseen. Omakohtaisten kokemusten perusteella huonoina vuosina suurimmissa vaikeuksissa ovatkin yleensä ostorypäleiden varassa toimivat tuottajat.

Omissa viinihankinnoissa käytän vuosikertataulukoita silloin kun tuottaja ja alue ovat tuntemattomampia. Hyvän vuoden viineistä on suurempi mahdollisuus löytää juotavaksi kelpaavaa myös heikommilta tuottajilta.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Kiinalaista icewinea
Changyu Golden Icewine Valley 2009, Gold diamond label


Kaupan viiniosastolta löytyi pullo, jota ei voinut ohittaa – kiinalaista icewinea! Hybridilajike Vidalista valmistettu jääviini on ollut Kanadan viinituotannon helmi. Siellä tosin ovat Vidalin lisäksi käytössä myös Riesling ja Cabernet Franc.
Kiinan viinintuotanto on niin räjähdysmäisessä kasvussa, että kohta nämä pullot eivät enää ole pelkkä kuriositeetti eurooppalaisessa viinikaupassa. Nyt on siis hyvä aika kokeilla millä tasolla mennään.


Changyu Golden Icewine Valley 2009, Gold diamond label (raflaava nimi) tulee maailman suurimmalta icewinetarhalta Shandongin viinialueelta Koillis-Kiinasta, jota kutsutaan myös Kiinan Napa Valleyksi.
Koostumus on hyvin öljyinen ja väri männynpihkan keltainen. Tuoksussa on tuttua jääviinin hunajaa, kukkaisuutta ja pihkaa, mutta alkoholi pistää hieman nenään. Maku on ensisijaisesti hapokas, eiväkä makean kukkaiset aromit pääse niiden alta oikein oikeuksiinsa. Suolainen juusto houkuttelee viinistä esiin ananasta ja sitruunaista hunajaa. Kokonaisuus on kuitenkin hieman epätasapainossa.

Changyu Pioneer Wine Co.:n valmistamassa icewine sarjassa on myös laadukkaammat Blue Diamond- ja Black Diamond Label, joita olisi todella mukava päästä maistamaan. Ehkä pitää alkaa suunnitella matkaa Yantain wine expoon.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Beers of the World
Suomen ensimmäinen oluita myyvä nettikauppa aukeaa


Maanantaina 3.8. Servaali avaa Suomen ensimmäisen oluisiin keskittyvän nettikaupan. Oluet tilataan BOTW-nettikaupan kautta ja tuotteen maksetaan ja noudetaan Alkosta. Onko tämä osa Alkon lupailemaa uudistusta ja onko Suomen alkoholilakiin tehty jokin muutos? Ei ole! Soitto Servaaliin vahvistaa, että tämä on ollut koko ajan täysin mahdollista, kukaan ei vain ole keksinyt tehdä sitä.


Tämä avaa uusia mahdollisuuksia muillekin maahantuojille. Esimerkiksi ravintola joka tuo itse viinejä maahan, voisi tarjota asiakkaille mahdollisuuden tilata lasillisen juotuaan kyseinen pullo lähimpään Alkoon. Oluella istuessasi voisit iPadilta naputella kotiin juotavaksi 6-packin illan parhaita oluita.

Ajatus on lähellä viime talvella kirjoittamaani Alko 2.0:a. Tosin nettikaupasta vastaa maahantuoja eikä Alko kuten tekstissäni visioin. Tullaanko Suomessa ehkä lähitulevaisuudessa näkemään uusia maahantuojien avaamia viini- ja olutravintolakauppoja? Seuraavatko muut perässä? Saadaanko nettikaupan kautta Suomen viinivalikoima lähemmäs muita pohjoismaisia monopoleja?


Beers of the worldin nettikauppaan tulee maanantaina ensimmäiset kolme olutta. Brittiläisen Thornbridgen panimon Jaipur IPA, Wild Raven Black IPA ja 360 pullon erä Braciaa ja uusia oluita on facebooksivujen mukaan luvassa kuulemma hyvinkin pian.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Täydellisen Gin & Tonicin metsästys
GT-tasting vol. 2


Edelliskesän GT-tastingissä maisteltiin tonic-vesien eroja ja nyt päätimme alkaa metsästää täydellistä gin-tonic yhdistelmää. Neljä- ja puolihenkinen kansainvälinen testiryhmämme otti maisteluun neljä tonic-vettä ja kaksi giniä.


Gineiksi valikoitui jokaisesta drinkkejä tekevästä baarista löytyvät skotlantilainen Hendrick´s ja englantilainen Bombay Sapphire. Hendrick´s on maultaan yrttisempi, kun Bombay taas on puhtaampi ja raikkaampi.


Ensimmäisenä tonic-vetenä mukaan otettiin edellisen tastingin voittaja Thomas Henry.


1724 on todellinen hifistelytonic. Andeilta 1724:n metrin korkeudesta käsin kerätystä kiniinistä valmistettu luxustuote.


Fever-Tree Tonic oli myös mukana ensimmäisellä maistelukerralla ja päätyi taas mukaan sen suuren suosion vuoksi. Monille tämä tuntuu olevan "the tonic".


Neljäntenä mukaan mahtui espanjalainen Indi & Co Tonic, joka oli minulle entuudestaan täysin tuntematon.

***

Kaikki testijuomat valmistettiin kesäisellä suhteella 5 cl giniä ja 20cl tonicia. Drinkit maisteltiin täysin sokkona. Tiedossa oli ainoastaan että ensimmäiset neljä ovat samasta ginistä ja neljä viimeistä eri ginistä. Sekaan ei laitettu muuta kuin jäitä. Juomia ei pisteytetty vaan ne rankattiin paremmuusjärjestykseen.

Sitten ne tulokset:
(Suluissa otantoja muistiinpanoista)

1. Hendrick´s & 1724 (Hedelmäinen, moniulotteinen, täydellinen balanssi, ei liian bitterivetoinen)
2. Bombay & Indi (Sopivan sitruksinen, hyvä balanssi, pieni makeus)
3. Hendrick´s & Indi (Todella miellyttävä suutuntuma, hieman makea, sitruksinen sopiva bitteri)
4. Bombay & 1724 (Hedelmäinen, super raikas, ei häiritseviä elementtejä, hyvä balanssi)
5. Hendrick´s & Fever tree (Hieman liian kitkerä, korostaa ginin yrttisyyttä, raikas)
6. Bombay & Fever Tree (Hyvin kitkerä, hedelmäisyys uupuu, suora maku, kaipaisia ehkä jotain syötävää)
7. Hendrick´s & Thomas Henry (Yrttinen, kuiva, melko perus GT, voimakas)
8. Bombay & Thomas Henry (raikas, sitruksinen, perus, vähän tylsä)

Yllättävintä oli lähes täydellinen yksimielisyys voittajasta. Ainoastaan yksi maistaja sijoitti Hendrick´s & 1724 yhdistelmän toiselle sijalle.
Suurin hajonta oli kolmanneksi sijoittuneessa Hendrick´s & Indi yhdistelmässä, jossa yksi maistaja sijoitti sen parhaaksi ja toinen toiseksi huonoimmaksi.
Tuloksista voi myös päätellä, että tonicilla on giniä isompi rooli onnistuneessa gin & tonicissa – tilanne voi tietysti muuttua ginin suhdetta kasvattamalla.

Seuraavaksi tekisikin mieli kokeilla 1724-tonicia monen eri ginin kanssa...


perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kesä viintarhalla
Maienfeld, Sveitsi 2015


Viinit alkavat jo olla latvomiskorkeudessa ja tertut kasvavat vauhdilla. Heinäkuun alun helleaalto antoi potkua myös lämpöä rakastaville lajikkeille. Satomäärä on huikea ja edessä onkin suuritöinen terttujen leikkaus.





















Seljanmarjoja