Viiniä oluessa

Yeastie Boys feat. Some Young Punks

Tunnin haahuilu Norjan Vinmonopoletissa tuotti hienon löydön. Uusi-Seelantilainen panimo Yestie Boys on valmistanut kolmen oluen Spoonbender sarjan, jonka valmistukseen on käytetty austraalialaisen Some Young Punks viinitalon jalohomeista jälkiruokaviiniä. Valitettavasti monopolissa ei juuri tuota jalohomeista Viognieria ollut (jota en löydä edes heidän sivuiltaan), mutta korniakin korninpi Passion has Red Lips, Shiraz-Cabernet löytyi.

En oikein tiedä mitä Some Young Punks viinehtimöstä sanoisi tämän viinin ja nettisivun perusteella... Talon "tekocool" imago haiskahtaa jo kaukaa, eikä viinin laatukaan anna anteeksi yliampuvaa nuoruuden haikailua. Aseita, tissejä, autoja, monstereita, pääkalloja, c-kassuja, merirosvoja, verta ja graffiteja – jäikö joku klisee vielä mainitsematta?

Pahin ongelma on, ettei viini istu tähän imagoon alkuunkaan. Pullo ja tuotekuvailut antavat odottaa jotain valtavirrasta poikkeavaa ja perinteille haistattelua, mutta sisältö osoittautuu perus aussigrilliviiniksi.

Passion has Red Lips 2013

76% Shiraz, 24% Cabernet sauvignon

14,5% vol.

30% kypsytetty ranskalaisessa tammessa ja 70% terästankeissa.

Tuoksu on hyvin keitetyn hilloinen ja aavistuksen alkoholinen. Mansikkaa, minttua ja vahvaa rautaisuutta. Keitetyt aromit jatkuvat tunkkaisen mehuisassa ja täyteläisessä maussa. Metallinen vivahde on saanut seuraksi nahkaa ja boysenmarjaa.

Tanniinit ovat pehmeät, mutta hapot korostavat metallisuutta ja häivyttävät hedelmää. Tämä viini kannattaa juoda grillijuhlissa hyvin jäähdyttettynä, jotta ylikypsät aromit ja alkoholisuus vähän rauhoittuvat.

Yeastie Boys on laadullisesti toiselta planeetalta – tai ainakin toiselta saarelta. Uusi-Seelantilainen kahden miehen panimo on haihduttanut jalohomeisesta jälkiruokaviini Viognierista jonkinlaisen siirapin, jota ovat käyttäneet Spoonbender sarjan oluissa. Mikä hienointa, sen myös maistaa.

The Last Dictator

Imperial Porter, 10%, 72 IBU

Tuhdin maltainen ja hedelmäinen tuoksu antaa odottaa paljon. Maku on aluksi hyvin perinteisen portterinen. Tummaa suklaata ja jouluista kuivakakkua, mutta sitten alkaa tapahtua. Bitterin kiristyksen häivyttyä suusta alkavat makeat ja karamelliset vivahteet nousta pintaan. Olut on kuin jälkiruoka. Jalohomeisen viinin aromit alkavat hiipiä vasta minuutin päästä, maltaan maun kaikotessa. Tätä ei kannata juoda kiireellä.

Tämän jälkeen alkaa väistämättä tehdä mieli kuunnella Beastie Boysia.

Mikä olut Sushille?

Tasting

Sushiaterian pikkelöity inkivääri ja wasabi ovat todella haastavia elementtejä viinille, siksi useimiten päädyn juomavalinnassa olueen. Japanilaisessa ravintolassa eteensä saa lähes poikkeuksetta pullon Sapporo tai Asahi olutta. Onko riisiolut kuitenkaan se paras vaihtoehto? Netistä löytyi todella suuri kirjo hyvinkin pikkutarkkoja suosituksia eri sushilajeille. Todellisuudessa kuitenkin kaikki tilaavat sushilajitelman ja juovat samaa olutta läpi ateria. Testimme tarkoitus olikin löytää olut joka sopisi parhaiten sushien koko makukirjolle.

Yleisesti liian bitteriset oluet eivät toimi wasabin tulisuuden kanssa. Oluen tulisi olla raikastava ja puhdistava elementti suupalojen välillä. Testiin valikoitui kuusi yleisintä suositusta blogeista ja ruoka-juoma suositustaulukoista.

Oluet ovat paremmuusjärjestyksessä.

1. Miss Saison, 6%, Austmann Bryggeri, Norja.

Todellinen yllättätysvoittaja. Parissa blogissa törmäsin suositukseen inkiväärillä maustetuista oluista. Miss Saison on Inkiväärillä, sitruunaruoholla ja kafferilimetillä maustettu Saison. Olut itsessään on melko ällöttävä coctail, jota korostaa pieni makeus, mutta sushin kanssa tämä muodostaa täydellisen parin. Miss Saison ajaa pikkelöidyn inkiväärin asemaa, mutta toimii myös sen kanssa, jolloin maltaiset ja sitruksiset elementit nousevat pintaan. Ei peitä mitään alleen ja korostaa merellisiä aromeja. Kannattaa bongailla kaupasta siis inkiväärillä maustettuja matalabitterisiä oluita.

2. Asahi Super Dry, 5%, Asahi Breweries, Japani.

Kyllä ne sushiravintolat tietää mikä sopii. Toimii loistavasti kaikkien sushien kanssa. Puhdistaa suun ja jättää miellyttävän maltaisen maun suuhun. Tämäkään olut ei itsessään ole kovinkaan miellyttävä, mutta loistaa ruuan kanssa.

3. Hansa Premium Pilsner 4,5%, Hansa Borg Bryggeriet, Norja.

Perus pilsnerolut on helppo ja varma valinta. Mukavan raikastava ja neutraali maku. Lievittää wasabin poltetta parhaiten. Ei peitä makuja, mutta ei myöskään tuo mitään lisää.

4. Hoegaarden Wit Blance, 4,9%, Hoegaarden, Belgia.

Vehnäoluet olivat monen suosikkeja sushille. Vehnäolut on melko dominoiva etenkin miedoimmille susheille. Toimii parhaiten inkiväärin ja paistettujen sushipalojen kanssa. Eli jos tykkäät syödä paljon inkivääriä niin tämä saattaa olla valintasi.

5. Iki Beer Yuzu, 4,5%, Iki Beer, Hollanti.

Vihreällä teellä ja yuzu hedelmällä maustettu luomulager. Hento maku peittyy täysin sushien alle. Hieman liian makea ja jättää suuhun vain kuohuviinimäisen kuplameren. Voisi toimia jos ei käytä wasabia ja tykkää hyvin miedoista mustekala- ja kampasimpukkasusheista.

6. Spitfire Kentish Ale, 4,5%, Shepherd Neame, Englanti.

Yllättävin suositus susheille oli perinteinen englantilainen Ale. En kyllä tiedä minkä sushin kanssa tämä voisi toimia. Kevyt bitterisyys pistelee wasabin kanssa. Maltaisuus ja makea toffee korostuu entisestään sushien kanssa. Jättää suuhun hieman epämiellyttävän makean kalan maun ja peittää ruuan alleen.

Château d'Aussières 2011

Languedoc, Corbières

Corbièresin viinialue on Languedoc-Roussillonin suurin appelaatio. 95% punaviiniä tuottavan alueen päärypäle on Carignan, jota tässä viinissä on tosin vain 10%. Corbèresin viinialue on niin suuri ja vaihteleva, että on hankala sanoa millainen on alueelle tyypillinen viini. GSM (Grenache, Syrah, Mourvèdre) on kuitenkin yleisin rypälesekoitus tälläkin alueella.

Domaine d'Aussières on Lafitesta tunnetun Barons de Rothschildin omistuksessa, eikä Lafiten ikonisella maineella raaskita olla ratsastamatta tässäkään etiketissä. Onkohan etiketti suunniteltu erityisesti lentokenttien tax freessä pyörivien kiinalaisten houkuttelemiseksi? Lafite on Aasian maissa usein se ainut eurooppalainen viini joka osataan nimetä (ja lausua).

Château d'Aussièresin tuoksu on hieman kireä, mutta siitä löytyy nahkaisuutta, puolukkasurvosta ja vadelmaa. Uutos on todella korkea ja värjää lasin ja hampaat mukavasti.

Pehmeät tanniinit puraisevat nopeasti. Suuhun jää pitkä tupakkainen, rusinainen ja hennon puolukkainen maku.

Rypälecoctail:

66% Syrah, 14% Grenache, 10% Mourvèdre, 10% Carignan.

Viinistä vain 40% on kypsynyt 12-16 kk tammitynnyreissä, joiden ikää ei kerrota.

Tämä on viinejä jotka eivät hätkähdytä ensimaistolla. Pikkuhiljaa mausta alkaa nousta uusia nyansseja ja viini haastaa juojaa viimeiseen tilkkaan asti. Ei mikään huippu, mutta ei myöskään tylsä. Viini kannattaa avata jo aamulla ilmaantumaan tai dekantoida vähintään tuntia ennen nauttimista. Ostin pullon Kööpenhaminan lentokentältä noin 20€ hintaan.

http://www.lafite.com/en/the-domaines/domaine-daussieres/the-wines/chateau-daussieres/

Jos Lafiten myytti kiinnostaa enemmän, niin suosittelen katsomaan Red Obsession nimisen dokumentin Aasian markkinoista. http://www.imdb.com/title/tt2419284/

IPA tasting

Ravintola Una Bryggeri & Kjøkken

Bergeniläinen panimoravintola Una järjesti maanantaina kymmenen IPAn maistingit ja olutvalinnat olivat loistavat. Seitsemän norjalaista, kaksi jenkkiä ja yksi italialainen olut tarjosivat hyvän läpileikkauksen eri tyylisistä Pale Aleista. Norjalaisten oluiden tasoa voi vain ihmetellä. 7 Fjell Bryggeri on laadullisesti todella huikea panimo, jonka lähes kymmenestä maistamastani oluesta yksikään ei ole tuottanut pienintäkään pettymystä.

Pisteytin oluet maistelun aikana kouluarvosanoilla, vain jotta sain oluet järjestykseen. En tapaa antaa juomille pisteitä, joten jätin ne näistäkin arvioista pois.
Tässä oluet makuni mukaisessa paremmuusjärjestyksessä:

1.

 7 Fjell, Svartediket 6,2%, 75 IBU, Norja

Illan ainoa tumma IPA nousi voittajaksi, ehkä hieman epäreilusti. Black IPA on yksi suosikki oluttyypeistäni ja tyyliltään se poikkeaa muista illan oluista.

Olut on hyvin stoutmainen ja maltillisen bitterinen. Maussa kahvia, tupakkaa ja tummaa suklaata. Maku on todella pitkä ja moniulotteinen.

2.

7 Fjell, Fløien, 6,9%, 75 IBU, Norja

Todella tiukka paketti. Hyvin bitterinen, sitruksinen ja heinäinen. Maku on hieman merellinen, jopa suolaisen tuntuinen.

3.

Nøgne Ø, Two Captains, 8,5%, 100 IBU, Norja

Norjassa vuosittain järjestettävän kotipanijoiden kilpailun pääpalkintona on mahdollisuus panna täysin vapaasti oma olut markkinoille Nøgnen panimolla. Vuoden 2010 Kotipanija Jan Halvor Fjeld toteutti tämän todella räjäyttävän Double IPAn.

Tuoksussa on lantaa, hiivaa ja mandariinia. Maku on niin täynnä kaikkea, että tulee jo ähky. 100 IBUn bitteri puree suun kuivaksi. 2 dl maisteluannos on aikalailla maksimi määrä nautittavaksi.

4.

Midtfyns Bryghus, Doble IPA, 9,2%, Norja

Maistelun tuhdein olut, joka on täynnä metsäisiä aromeja. Puolukkaa, sammalta ja karamellia. Alkoholi ei ole aivan integroitunut kokonaisuuteen ja maistuu irrallisena.

5.

Revelation Cat, 100 days on the hops, 5,8%, Italia

Tämä oli illan outolintu. Suutuntuma oli todella kuohuva, hieman kuin olisi halpaa Cavaa suu täynnä. Maku oli todella persoonallinen, kiinnostava, sitruksinen ja tasapainoinen.

6.

Nøgne Ø, Mandarina, 7,5%, Norja

Single Hop olut, johon on käytetty uutta melko tuntematonta mandarina humalaa, jota ei kuulemma ole kaupallisesti edes saatavilla. Olut on melko matalabitterinen ja maltainen. Maussa appelsiinia ja karamellia. Todella persoonallinen, mutta vähän yksioikoinen.

7.

Lervig Aktiebryggeri, Rye IPA, 8,5%, 100 IBU, Norja

Koko setin kitkerin olut. Lyhyessä, mutta hyvässä maussa vihreää teetä ja hieman makeutta. Jälkimaus sijaan suuhun jää vain mauton bitterinen kiristys.

8.

Sierra Nevada, Pale Ale, 5,6%, 32 IBU, USA

Todellinen klassikko ja pienpanimoiden kantaisä. Keskitäyteläinen ja kevyesti humaloitu. Neutraali maku menee maltaat edellä. Saunan jälkeinen arki IPA.

9.

Lervig Aktiebryggeri, Johnny Low, 2,5%, Norja

Kevytolut ei ollutkaan niin kevyt maultaan kuin pelkäsin. Melko vetinen, mutta sitruksisen maukas ja jälkibitterinen. Ehdottomasti paras kevytolut jota olen juonut.

10.

Kona Brewing, Fire Rock, 6%, 35 IBU, USA

Illan pohjat veti "Hawaijilainen" Kona Brewing. Todella maltainen ja ällön karamellinen maku on täynnä kukkaisia ja hieman tunkkaisia aromeja. Ainut olut jota ei viitsinyt edes loppuun juoda.

Tuhtia vaihtelua Kaliforniasta

Ravens Wood, Napa Valley, Old Vine Zinfandel 2012

Useimmiten kun alkaa tehdä mieli tuhtia uuden maailman punaista, päädyn viinikaupassa Australian tai Kalifornian hyllyille. Tällä kertaa Kööpenhaminan kentältä mukaan tarttui jättituottaja Ravens Woodin, Napa Valleyn vanhoista köynnöksistä tuleva Zinfandel (eli Primitivo italialaisittain). Mukana on myös tuhti 25%:n määrä Petit Sirahia (eli Durifia eurooppalaisittain). Tämä tuo varmasti viiniin rakennetta, ryhtiä ja tanniinia. Erikoista, ettei tällaista määrää tarvitse merkitä pulloon millään lailla.

Tuoksu on todella miellyttävän tuhti ja täynnä mustaherukkaa, hilloa ja hieman metsämansikkaa. Maussa herukkaisuus korostuu, mutta mukaan tulee hieman jouluisia mausteita, kookosta ja hapokasta puolukkaisuutta. Viini ei ole niin keitetyn hilloinen kuin tuoksu antaa odottaa. maku on loppuun asti kuiva ja nostaa veden kielelle. Tammi on tyylikkäästi taustalla.

Viini on viettänyt 12kk ranskalaisissa tynnyreissä, joista 30% on uusia. Viini on jo nyt täysin juotavissa, enkä usko että ikäännyttäminen tuo merkittävää parannusta.

Tuottaja suosittaa viiniä tomaattipohjaisille ruuille. Itse nautin kyljessä lämminsavukalaa, mutta tämä onkin oma makufiksaationi, jota kukaan ei vielä ole jakanut kanssani.

Hinta pyörii 20€ tietämillä ja pullo onkin todella hyvä hintaisekseen.

http://www.ravenswoodwinery.com/

Zinfandel on Yhdysvaltojen nimikkorypäle ja siis sama lajike kuin Etelä-Italian Primitivo. Lajike on ohutkuorinen, mutta vaatii kypsyäkseen todella lämpimät olosuhteet. Viileämmän ilmaston "Zin" on tyypillisesti maultaan enemmän vadelmainen ja tupakkainen, kun taas lämpimässä kypsynyneet rypäleet antavat mustaherukkaisia ja kirsikkaisia aromeja.
Zinfandelin rypäleet kypsyvät erittäin epätasaisesti, eli samassa tertussa sattaa olla hyvinkin eri vaiheissa olevia rypäleitä. Tämä lisää laatutuotannossa käsityön määrää, koska jokainen terttu täytyy käydä harventamassa moneen kertaan. Tämä selittää laadukkaiden Zinfandelien korkeaa hintaa.
Lajike on yksi viinimaailman kameleontteja, josta valmistetan valko-, puna-, rosé-, kuohu-, ja jälkiruokaviinejä. Myös muutamaan portviiniin olen törmännyt.

Panimo keskellä ei mitään

Voss Bryggeri, Norja

Eilen kävimme pyörähtämässä Voss Bryggeri pienpanimolla, tai paremminkin kotipanimolla. Omistajaperhe Dag Jørgensen ja Jeanette Lillås parin muksun kanssa asuu talon yläkerrassa, ja alakerta ja kellari pitävät sisällään panimon, baarin ja myymälän. Paikka sijaitsee noin 2 tunnin ajomatkan päässä Bergenistä sisämaahan lähellä Vossin laskettelukeskusta. Maisemista tulee lähinnä Lappi mieleen. Aivan kuin panimo olisi Inarissa – ja lähes yhtä syrjässä tämä paikka sijaitseekin.

Norjan alkoholilainsäädäntö on hyvin lähellä Suomea ja tämän vuoksi talosta löytyy myös oma baari, jossa voidaan ihan luvan kanssa tarjota asiakkaille maistiaisia yli ja alle 4,7%:sta oluista. Suomesta poiketen Norjassa saa tarjota ilmaisia maistiaisia. Myymälä täytyy olla anniskelutilasta erillään ja sieltä saa myydä vain alle 4,7% tuotteita mukaan. Myymälässä ei tarvitse olla sitä pakollista näkkäripakettia pölyttymässä vaan hyllystä löytyy vain panimon omia tuotteita.

Maistoin talon tämän hetkisen repertuaarin läpi ja taso oli hieman vaihteleva, mutta todella mielenkiintoinen ja persoonallinen. 

Talon erikoisuuksia oli jouluoluthenkinen Grünerløkka maustettu 7,5% ale, joka on maustettu lähitunturien ja metsien marjoilla, katajalla, sienillä ja paikallisella humalalla. Vahvan puolukkainen ja sammalmetsäinen maku toimi loistavasti pienenä erikoisuutena.

Toinen erikoisuus oli kauppavahvuinen Vossing joka on pantu katajanmarjojen kanssa paikallisella vanhalla hiivakannalla "Kveik", joka tiettävästi on peräisin 1800-luvulta. Oluttyyli tuntematon. Maku oli lähinnä sekoitus Brittiläistä real alea ja sahtia, hedelmäinen ja miedon bitterinen. Tätä tuli ostettua kätevä 2 litran pullo mukaan.

Muita mainitsemisen arvosia oluita oli yksi parhaista maistamistani alle 5%:sta pale aleista, Vinter Pale Ale. Maun ja rungon perusteella olisin arvannut vahvuuden lähemmäs kuutta. Ilman pienintäkään vetisyyttä tai latteutta maku oli hyvässä balanssissa ja humalointi sopivan maltillinen, jotta tätä pystyisi parikin tuoppia juomaan ilman turtumista.

Eldhus Havrestaut savu stout, oli tyyliltään hyvin saksalainen, mutta olisi kaivannut enemmän runkoa ja voimaa. 4,7% ei mielestäni oikein riitä tämän tyylisille oluille.

Ujevnt Amber 5,5% ale on tehty saman nimisen Bergeniläisen ravintolan talon olueksi. Todella täyteläinen metsäinen ja jopa hieman pihkainen maku. Tämä on mielestäni talon laadukkaimpia oluita, täytynee pyörähtää Ujevntissa tuopilla.

Kanadan musta helmi

Black Hills Estate Winery, Nota Bene vertikaali

Tapaninpäivän illallisen yhteydessä pääsin nauttimaan melko harvinaisesta vertikaalista. Kanada ei yleensä keiku viinikeskusteluissa muuten kuin icewinen osalta. Maa on kuitenkin nousemassa kovaa vauhtia laatuviinien tuottajaksi. Kanadan viinit tuotetaan lähinnä British Columbian ja Ontarion alueilla.

Black Hills Estate Winery sijaitsee BC:n Okanagan Valleyssa, joka on mikroilmastonsa ansiosta kanadan ainoa virallinen aavikko, joten lämmöstä ei jää rypäleiden kypsyminen kiinni. Pohjoisen sijaintinsa vuoksi alue nauttii kesällä enemmän auringosta kuin Kalifornian Napa Valley. 

Nota Bene on Bordeaux-sekoitus ja talon lippulaivaviini. Tuotanto yritetään pitää vakiona vuodesta toiseen, jotta terroirin ominaisuudet pääsisivät mahdollisimman hyvin esille ja olisivat vertailukelpoisia keskenään. Black Hills myykin vanhoja vuosikertoja vain vertikaalipaketteina.

http://www.blackhillswinery.com/

Maistoimme neljän vuosikerran vertikaalin 2008-2011. Kaikki viinit ovat kypsyneet noin 11kk 80% ranskalaisissa- ja 20% jenkkitammitynnyreissä, joista 1/3 on uusia, 1/3 vuoden vanhoja ja 1/3 kaksi vuotta vanhoja.

2008  48% Cabernet Sauvignon • 41% Merlot • 11% Cabernet Franc
Kevyin ja kaikkein "bordeauxmaisin". Mustaherukkaa, puolukkaa ja hieman lyijykynämäisyyttä. Mukavan kypsä ja pyöreä, valmis juotavaksi. Viini poikkeaa niin paljon muista, etten usko että kaikki selittyy pelkällä myöhäisellä keväällä. Ehkä lyhyempi tai viileämpi maserointi.

2009  46% Cabernet Sauvignon • 38% Merlot • 16% Cabernet Franc
Ehdottomasti sarjan paras. Viini on todella puhdas ja täydellisessä balanssissa. Rakenne on huomattavasti tuhdimpi, mutta tanniinit ovat todella miellyttävät. Jo jonkin verran iän tuomaa pyöreyttä, mutta viini kestää vielä reilusti lisävuosia. Kevyttä mansikkaisuutta ja aromimaailma poikkeaa hedelmäisemmälle puolelle kuin 2008.

2010  57% Cabernet Sauvignon •32% Merlot •11% Cabernet Franc
Sarjan tukevin ja täyteläisin viini. Poikkeavan korkea Cabernet Sauvignonin osuus saattaa selittää eroa muihin. Maku on vielä aika nuori ja tukossa. Melko kovat tanniinit ja korkea hapokkuus peittää hedelmäisyyden vielä alleen. Maussa nahkaa, pippuria ja tervaisuutta. Varmasti kypsymispotentiaalisin viini tässä sarjassa. Kylmä vuosi saattaa myös selittää hieman raakoja makuja ja korkeaa hapokkuutta.

2011  50% Cabernet Sauvignon •40% Merlot •10% Cabernet Franc
On jo hyvin juotavissa, mutta vaatii pitkää dekantointia. Makupaletiltaan sarjan yksipuolisin, mutta saattaa vielä vuosien mittaan nostaa päätään. Hyvä balanssi ja miellyttävä suutuntuma. Mustaherukkaa, karhunvatukkaa ja yrttisyyttä.

Kaiken kaikkiaan Nota Bene on todella huippuluokan viini ja ehdottomasti parasta punaista mitä olen Kanadasta maistanut. Vertikaalitasting on loistava tapa tutustua niin uuteen viinialueeseen kuin tuottajaankin. Vuosikertavaihtelut tekevevät viineistä mielenkiintoisia ja persoonallisia. Harmillisen harvoin näihin on mahdollisuutta.

Kiitos vielä illallisen tarjoajille.

Suomalaisten pienpanimoiden vuosi

Kahden viikon tehomaistelu

Reilu kahden viikon lomailu Suomessa ja makunystyröitä tuli hellittyä noin 30:llä uudella oluella. Suomen pienpanimotarjonta on käytännössä räjähtänyt viimeisen vuoden aikana ja kaikkien uutuuksien maistaminen olisi tarkoittanut kahden viikon ammattitasoista juomaputkea. Isojen panimoiden yritykset pienpanimobuumiin osallistumisesta jäävät todella säälittäviksi, eikä uutuuksista juuri mainitsemisen arvoisia löytynyt.

Parhaat elämykset tarjosi Pyynikin käsityöläispanimo, jonka maistamastani repertuaarista ei juuri moitittavaa löytynyt. Vahvaportteri on vähättelemättä paras olut mitä suomesta olen maistanut. Eikä tämän tason porttereita tule maailmallakaan montaa vastaan. Pidän Pyynikin kikkailemattomasta tyylistä ja selkeän puhtaista mauista. Tältä panimolta tuskin tullaan näkemään "pähkinä-vanilja-suklaa-mokka Stouttia".

Jyväskyläläinen panimo Hiisi vakuutti myös todella persoonallisilla oluilla. Joskaan Rakki ei ollut ihan minun makuuni. Alkosta löytyvä Beer Huntersin Mufloni Säppi APA jäi myös mieleen loistavan rapeana ja pirteänä.

Nyt pitäisi enää saada lainsäädäntö ajantasalle ja 4,7% muuri murrettua. Seuraavasta Suomen vierailusta ei ole vielä mitään tietoa, mutta odotan todella paljon uusia panimoita ja uusia oluita. Muistakaa sillä välin tukea pienpanijoita olutostoksilla.

Nyt taas keskitytään pari kuukautta Norjalaisiin käsityöoluisiin ja sitten koittaa kotiinpaluu viinimaille.