sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Makeita kuplia vappuun
Kuohuviiniä munkeille

Vappuna korkataan tietenkin kuohuviiniä, mutta perinteisten vappuherkkujen kanssa kannattaa valita kuivan sijasta makeampia kuplia. Makeat ja rasvaiset munkit, tippaleivät ja leivokset saavat makean kuohuviinin laulamaan eikä rasvainen ketto kerry kitalakeen.

Jos sinulla on huonoja kokemuksia makeista skumpista, syy on todennäköisimmin ollut huonossa juomassa kuin makutottumuksissasi. Makeaa kuohuviiniä etsiessä kannattaa valita pullo, joka saa makeutensa jäännössokerista. Näissä viineissä myös voltit pysyvät alhaisina, eikä maku ole äitelä. Hyvää makeaa viiniä tasapainottavat reilut hapot, eikä se maistu sille kuin lasiin olisi lisätty sokeria.



Valitsin vertailuun neljä eri tyyppistä laadukasta makeaa kuohuviiniä, joita on yleisimmin saatavilla. Laitoimme viinit selviytymään lettujen, munkkien ja suklaakonvehtien makean sekaisesta haasteesta.



Asti (entinen Asti Spumante) Italian Piemontesta, Astin provinssista on varmasti tutuin makea kuohuva. Painetankissa käynyt 100% Muscat-kuohuviini on hieman kuivempi ja vahvempi kuin vähemmän kupliva Moscato d´Asti.
Asti Martini (7,5%) huuhtoi parhaiten rasvaisuuden suusta ja tasapainotti kokonaisuutta jättäen raikkaan hedelmäisen jälkimaun. Loistava yleisviini kaikelle makealle ja rasvaiselle jälkiruualle.



Clairette de Die tulee Ranskan Rhônesta Dien kylästä. Muscat-vetoinen makea kuohuviini on testin ainoa, joka on saanut kuplansa perinteisesti toisessa käymisessä pullossa. Tosin viiniin ei samppanjan tavoin lisätä toiseen käymiseen hiivaa eikä sokeria (Methode dioise ancestrale).
Aymard Duperrier Clairette de Die (7,5%) maistui makeiden testiherkkujen kanssa erittäin hyvin. Viinin kukkaiset aromit nousevat pintaan vahvan sitruksisuuden myötä. Hennon hiivaisuuden kanssa makuyhdistelmä tuo hieman simamaisen fiiliksen.



Brachetto d´Acqui oli testin ainoa viini joka ei ole Muscat-rypäleestä. Astin naapurista tuleva helmeilevä rosé valmistetaan nimensä mukaan Brachetto-rypäleestä. Vaaleanpunainen väri muodostuu parin päivän pituisessa maseraatiossa kuorten kanssa, joka jättää viiniin myös hieman tanniinisuutta. Yhdessä hapokkuuden kanssa se antaa viinille hyvän rungon.
Braida Brachetto d´Acqui 2013 (5,5%) oli päivän ehdottomasti paras viini, mutta ei kuitenkaan paras yhdistelmä vappuherkkujemme kanssa. Mansikkainen ja vadelmainen viini oli kuin munkista puuttuva hillo, mutta muiden herkkujen kanssa yhdistelmä oli jo hieman liian äitelä. Ykkösvalinta munkeille.



Moscato d´Asti on Asti Spumanten makeampi ja vähäkuplaisempi sisko. Se on myös aina vuosikertaviini, toisin kuin Asti Spumante, jota valmistetaan varastossa olevasta mehusta tarpeen mukaan.
Cantina Vallebelbo Moscato d´Asti (5,5%) on hyvin tasapainoinen ja napakan hapokas, mutta hedelmäinen maku jäi auttamatta picnicherkkujemme alle. Viini huuhtoo suun hyvin ja jättää miellyttävän jälkimaun, mutta ei tuo yhdistelmään mitään omaa.

Vapuksi ei enää ennätä tilata viinejä vapaammilta markkinoilta, mutta Alkostakin löytyy Asti spumantea ja Brachettoa hyllystä. Moscato d´Asti on useasti jopa alle 4,7%, joten sitä kannattaa bongailla myös ruokakauppojen hyllyitä. Tässä pari vinkkiä Alkon valikoimasta:
La Caliera Moscato d´Asti
Araldica Brachetto d´Acqui
Cinzano Asti

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Priorat
Huikeita viinejä karusta maaperästä


Pääsiäisen aika Barcelonassa on todella turistirikasta, mutta lyhyen matkan päässä kaupungista sijaitsee useita Katalonian kuuluisia viinialueita ilman ruuhkia. Suomalaiset cavan ystävät tuntevat parhaiten Penedèsin kuohuvat. Sieltä alle tunnin ajomatkan päässä on yksi Espanjan arvoviinien keskuksista – Priorat.

Porrera
Viinialue sijaitsee kahden vuoriston muodostamassa kattilassa, jonka vuotuinen sademäärä on vain noin 400-600 mm. Alueen päärypäleiden Garnachan ja Carignanin lisäksi muut tunnetut lajikkeet ovat Cabernet Sauvignon, Merlot ja Syrah.


Maaperä on alueelle ominaista kvartsipitoista saviliusketta, jota Kataloniassa kutsutaan llicorellaksi. Ravinneköyhä ja kuiva maa pakottaa viinit kasvattamaan todella pitkät juuret löytääkseen vettä ja ravinteita.


Maaperästä, kuivuudesta ja vanhoista viineistä johtuen satomäärät ovat jopa espanjalaisittain todella alhaiset. Vanhat kivisillä rinteillä kasvavat tarhat tuottavat noin 5hl/h, joka tarkoittaa alle kiloa yhtä köynnöstä kohti. Espanjan keskimääräinen sato on noin 25hl/h.
Vanhoilla kivisillä tarhoilla viinit istutettiin paikkoihin joihin se oli mahdollista. Tästä syystä viinit kasvavat täysin vapaissa muodostelmissa.


Näiden tarhojen hoitaminen vaatii todella hyvää muistia ja viinien tuntemusta. kaikki työ täytyy tehdä käsin, koska traktorilla näille jyrkille rinteille ei ole asiaa. Voin kuvitella millainen työ on esimerkiksi ruiskuttaa nämä köynnökset 40 kilon säiliö selässä, viini kerrallaan ja vyöryvät kivet kengän alla. Muuten nämä köynnökset saavat kuitenkin kasvaa melko rauhassa. Lehti- ja terttuharvennuksia ei tehdä, eikä ruohon ja latvojen leikkuutakaan suoriteta.

Hieman uudemmilla tarhoilla maaperää on jo muokattu ja viinitkin kasvavat riveissä.

Näkymä Clos Dominicin vanhoilta rinnetarhoilta Merlot- ja Cabernetviljelmille.
Kansainväliset lajikkeet, kuten Cabenet Sauvignon ja Merlot kasvatetaan pääosin Prioratin harvoilla tasaisilla alueilla klassisemmilla metodeilla. Nämä lajikkeet täydentävät monia alueen viinejä ja niillä saadaan lisää volymia ja hintoja alas, koska satomäärät ovat korkeammat.



Prioratin viinit ovat maulla täyteen ladattuja. Voimakkaan tanniinisia ja hapokkaita punaviinejä tukevoittaa hyvinä vuosina jopa 18% alkoholipitoisuus. Yleensä voltit pysyvät kuitenkin 14-16% välissä. Hyvissä viineissä korkea alkoholisuus integroituu hienosti, eikä maistu erikseen pistävänä elementtinä.
Prioratissa on käytössä sama "crianza, reserva, gran reserva" -järjestelmä kuin muualla Espanjassa, mutta sitä käyttää vain aniharva viinitalo. Tammen käyttö on yleensäkin muuta Espanjaa maltillisempaa ja tyylikkäämpää. Hapettuneisiin tammiövereihin en ole vielä tällä alueella törmännyt.
Prioratin punaisista löytyy perinteisesti vahvaa nahkaisuutta, tummaa kirsikkaa, yrttisyyttä ja herukkaa. Alueen viineistä pitää olla valmis maksamaan jos haluaa, että suuhun jää muutakin kuin kiristys. Suosittelen suuntaamaan kaupassa katseen puhtaisiin Garnachan ja Carignanin viineihin ja näiden sekoituksiin tai taitettuna pienellä määrällä Bordeaux-rypäleitä.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Calçots ja iberico-possua
Katalonian kevään grilliherkut

Calçot on espanjalainen purjomainen sipulikasvi, joita grillataan Katalonian alueella pitkin kevättä. Muualla tämän herkun voi helposti korvata pienillä uudensadon purjoilla. Calçot grillataan perinteisesti avotulella mustiksi, kietaistaan sanomalehteen hautumaan ja sisus syödään romescokastikkeseen dipattuna. Sotku on välttämätön osa syömistä.


Calçots romescolla:
(purjosta)

Grillaa kokonaiset pienet purjot avotulella tai hiilillä pinnalta mustiksi. Älä leikkaa purjojen päitä tai juuria, jotta nesteet pysyvät sisällä.
Kietaise kuumat, mustat purjot pieninä nippuina sanomalehteen ja anna hautua 10 minuuttia ennen syömistä. Parhaimmillaan sisuksen voi vetäistä mustan kuoren sisältä yläkautta vetämällä. Dippaa romesco-kastikkeeseen ja nauti.

Romesco-kastike:
Romesco-ohjeita on yhtä monta kuin tekijöitä, joten sovella makusi mukaan.

3 hyvää tomaattia
vähintään 4 kynttä valkosipulia (lisää maun mukaan)
1/2 punainen paprika
1 dl kuorittuja manteleita
5 cm viipale patonkia pieninä paloina
2 rkl valko- tai omenaviinietikkaa
1 punainen chili (enemmän tai vähemmän maun mukaan)
1-2 dl hyvää oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Paahda mantelit ja leipäpalat oliiviöljyssä kullan ruskeiksi. Loppuvaiheessa lisää pilkottu valkosipuli (älä polta). Kaada kulhoon odottamaan muita aineksia.
Kalttaa tai kuori tomaatit ja pilko pieniksi. Hauduta tomaatteja viisi minuuttia pannulla pilkotun paprikan, chilin ja etikan kanssa. Kaada mantelien ja leipäpalojen sekaan ja aja sauvasekoittemella tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tässä vaiheessa voit vielä lisätä valkosipulia tai chiliä, jos mieli tekee.


Grillattuja purjoja saa olla aikamoinen nippu, jotta sillä nälkä lähtisi. Siksi kannattaa varata kuumalle grillille jotain tuhdimpaakin. Jos haluat pysyä Espanja-teemassa niin koeta löytää lihakauppias, joka myy iberico-possua. Mustat possut ovat syöneet vähintään viimeiset puolivuotta elämästään tammenterhoja. Liha on mureampaa, rasvaisempaa ja maultaan hieman pähkinäistä ja sopii näistä syistä täydellisesti grilliin.
Suomessa harvinaisempi secreto-leikkaus (kuvepihvi) on mielestäni possun parhaita paloja. Lihaa ei kannata maustaa suolaa ja pippuria kummemmin ja se kannattaa grillata hieman mediumiksi. Muuta ei sitten tarvitakkaan.


Calçot nautitaan perinteisesti paikallisen punaviinin tai Cavan kanssa. Kun toisena ruokana on grillipossua niin tuhti Montsantin tai Prioratin punaviini on oikea valinta.

Vinyes Domènech, Furvus 2011, DO Montsant.
80% Garnacha, 20% Merlot. 14kk ranskalaisessa tammessa

Voimakkaan nahkaisesta tuoksusta löytyy balsamicoa ja lyijykynää. Viinin hapokkuuden voi aistia jo nenässä. Napakat hapot ja pirteät tanniinit maistuvat raikkaan puolukkaisilta ja korostavat lääkeyrttimäisiä aromeja jotka dominoivat hennon vanilijaista tammea.
Furvus on huippulöytö 16€ hintaan.
Furvusta ja saman talon Teixar lippulaivaviiniä saa tilattua suomeen Decantalosta.