Sipulikeittoa
Täydellistä sunnuntairuokaa
On ruokia joita tehdessä haluaa unohtaa "twistit" ja "cross kitchenin", kaivaa vanhan valurautapadan ja käyttää iltapäivä illallisen haudutteluun viinilasi kädessä.
Sipulikeittoja googlaillessa löytyy reseptejä jo suomeksi useita kymmeniä – mutta nyt halusin tehdä perinteisesti. Anopilta saatu kellastunut kopion kopio legendaarisen Mysi Lahtisen sipulikeitto-ohjeesta on juuri se mitä kaipasin.
Sipulikeitto
Mysi Lahtinen (ohje ehkä Kodin Kuvalehdestä?)
1 kg sipuleita
2 l hyvää lihalientä (tähän kannattaa panostaa)
n. 100 g voita
300 g mietoa Gruyère tai Mustaleima emmental juustoraastetta
Tuoretta patonkia viipaleina
Kiehauta lihaliemi kattilassa ja jätä poreilemaan. Pilko sipulit puolikuun muotoisiksi ohuiksi siivuiksi. Kuullota sipulit pannussa voinokareen kanssa kolmessa erässä. ÄLÄ RUSKISTA. Sipuleiden tulee olla hieman kellertäviä ja löysiä. Kaada sipulit lihaliemeen. Huuhtele pannu välillä vesitilkalla, jonka annat kiehahtaa. Kaada neste kattilaan.
Anna keiton kiehua kannen alla puoli tuntia.
Voitele rautapata ja patonkiviipaleet voilla. Asettele padan pohjalle tiiviisti kerros leipäviipaleita ja ripottele 2/3 juustoraasteesta päälle.
Kaada kiehuva lihaliemi sipuleineen pataan leipien päälle. Leivät nousevat pintaan ja voit asetella ne uudelleen keiton pinnalle kanneksi.
Laita pata 150 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi ilman kantta.
Ripottele loput juustosta keiton päälle ja laske uunin lämpö 80 asteeseen.
Hauduta taas puoli tuntia.
Lisää keiton pinnalle voinokareita ja pidä pata uunissa vielä vähintään kaksi tuntia, edelleen ilman kantta. Vahdi ettei lämpö uunissa pääse nousemaan, eikä keiton pinta ruskistu liikaa.
Rheingaun Riesling tai Alsacen Pinot Gris olisivat varmasti omimmillaan tämän keiton kanssa. Käsittämättömän poikkeuksen johdosta talosta ei löytynyt ainuttakaan kuivaa valkoviiniä, joten Pinot Noir sai taas pelastaa tilanteen.
Ferruccio Carlotto, Filari Di Mazzòn. Alto Adige Pinot Nero 2010, Italia.
Kevyt, mutta moniulotteinen tuoksu antaa odottaa viiniltä paljon. Kirsikkaisen mehuisasta tuoksusta ei löydy juurikaan tynnyriaromeja, mutta sitäkin enemmän tummia marjoja. Suun täyttää hienossa balanssissa oleva viini. Hapot piristävät maanläheisen ja vadelmaisen kokonaisuuden raikkaaksi.
Kutsun tällaisia Pinot Noireja picnic-viineiksi, koska ne sopivat lähes kaikelle ruualle. Tämä pullo tosin ansaitsee paikkansa sunnuntain illallispöydässä ja on 23€ hintaansa loisto-ostos.
Domaine Arratxea, Cuvée Haitza 2007. Irouléguy, Ranska.
Viisi vuotta viinikaapissani lojunut Tannat-vetoinen lähes musta viini tulee pieneltä Irouléguyn viinialueelta Lounais-Ranskan Baskimaalta. Voimakas tuoksu on mustikkainen ja hieman tukkoinen. Tanniinit puraisevat vielä kuin nuorella viinillä. Maku rakentuu lähinnä paahteisen tammitynnyrin aromeista, jotka jyräävät rypäleen taustalle. Hentoa mustaherukkaa ja mustikkaisuutta. Hyvä viini, joka tarvitsisi vielä rutkasti aikaa kellarissa.
Tämän pullon pohjat tyhjenivät sipulikeittoa haudutellessa. Siihen se sopikin täydellisesti.
