Pohjois-Piemonten parhaat

Ghemme ja Gattinara

Kun Barolon ja Barbarescon hinta alkaa karata käsistä niin suuntaa katseesi hieman pohjoisemmaksi. Piemonten viinialue ylettyy Alppien juurelle asti, josta löytyy kymmenen appelaatiota. Korkeimpaan DOCG-luokkaan niistä on kelpuutettu Ghemme ja Gattinara. Nebbiolo kasvaa täällä hieman viileämmässä ja karummassa maaperässä, mutta parhaimmillaan viinit kilpailevat rintarinnan Etelä-Piemonten serkkujensa kanssa.

Pyörähdin alueella lyhyellä kevätlomalla.

Gattinara ja Ghemme eivät maisemaltaan ole mitään Toscanaa, joten majapaikaksi valikoitui satumaisen kaunis järvi Lago d'Orta vain 20 minuutin ajomatkan päässä viinialueista.

Gattinara näyttää samalta kuin kaikki muutkin italialaiset pienet maalaiskaupungit. Sisältö vain on maistuvampi.

Matkan parhaan aterian söimme Gattinaran La Brioska ravintolassa, jonka yhteydessä toimii myös viinimyymälä. Pulloja availlaan laseittain tarjottavaksi lounasaikaankin sitä mukaan kun asiakas haluaa.

Viinitarhat ovat melko kaukana kylistä niitä ympäröivillä loivilla kukkuloilla. Silmämääräisesti alueella viljellään vielä melko perinteisesti ja tarhat saavat rehottaa vapaasti. Joitain uudempia tarhoja oli jo hoidettu hieman suuremmalla pieteetillä.

Ghemmestä löytyivät reissun parhaat viinit. Anthichi Vigneti Di Cantalupon ykkösviini Collis Breclemae on alueen muita viinejä huomattavasti elegantimpi ja moniulotteisempi. Huikea viini, joka 35€ hinnalla päihittää tuplasti kalliimmat Barolot. Paikalliset ovat saaneet Ghemmen maaperän Unescon maailmanperintölistalle (älkää kysykö miten).

Pieniä barrique-tynnyreitä käytetään alueella hyvin vähän. Viinit kypsytetään perinteisesti jättimäisissä tammitynnyreissä, jolloin maussakin mennään rypäle edellä.

Cantalupon uusin myynnissä oleva vuosikerta on 2006. Kellarissa odottelee siis kahdeksan vuosikertaa pulloja kypsymässä, mikä vaatii huikean kokoista kellaria.

Nuoret naistuottajat ovat alueella (ja yleensäkin) todella harvinaisuus. Katia Sebastianin uuden tyylinen todella laadukas viini on tiukan nahkainen ja voisi odotella kellarissa vielä toisetkin viisi vuotta.

Orta San Giulio on kylä johon haluaa palata vielä uudelleenkin.

Järvimaisemat iskevät aina suomalaiseen sydämeen. Paikalliset oluet eivät iskeneet aivan samalla tasolla kuin alueen huikeat viinit.

Lonkerot järjestykseen

Suomen harmain ja maistuvin

Tämä sokkotasting minun on pitänyt järjestää jo pitkään. Juomien saaminen Sveitsiin vain vaati ystävällistä kyläilijää kotimaasta, koska muu maailma on vielä täysin tietämätön lonkeron hienoudesta.

Alkon listoilta löytyy viisi perinteistä greippi long drinkiä. Isojen talojen lisäksi Saimaan Juomatehdas ja Laitila ovat valmistaneet omat "craft" lonkerot. Päivittäistavarakauppojen käymisteitse valmistettuja kiljulonkeroita ei pidä sekoittaa oikeisiin long drinkeihin.

Maistelu toteutettiin sokkona kolmen raatilaisen voimin. Juomat rankattiin paremmuusjärjestykseen, jossa paras sai 6 pistettä, toinen 4, kolmas 3 jne.

Eniten mietitytti, onko juomissa juuri mitään eroja vai laittavatko kaikki valmistajat samaa tutun harmaata juomaa erilaisiin tölkkeihin. Toinen jännittävä seikka oli, että tunnistanko vankkumattomana Hartwallin Originalin ystävänä oman turvalonkeroni, ja kuinka se pärjää kilpailussa.

Juomissa oli todella suuret erot ja mielipiteet jakautuivat yhden tölkin kohdalla täysin. Voittajasta oltiin kuitenkin melko yksimielisiä.

Tässä arviot häviäjästä voittajaan:

5. A.Le Coq Gin Long Drink

Tuoksu hennon greippinen, raikas, mutta hieman saippuainen.

Lonkero väljähti jo lasiin kaadettaessa. Hapoton kokonaisuus korosti imelää makeutta, josta tuli mieleen väljähtänyt tallinanlaivan hanalonkero.

4. Laitilan Gini

Aito greipin tuoksu on voimakas ja drinkkimäinen. Aivan kuin olisi itse juoman sekoittanut.

Voimakas maku on kuitenkin hieman esanssinen ja hieman alkoholinen.

3. Hartwall Original Long Drink

Tuoksu on hieman pistävä, mutta hyvin perinteinen ja tuttu.

Maku on kuin kotiin paluu. Ei epäilystäkään, että tämä olisi muu kuin The Original. Voimakas greippisyys saa seuraksi hieman sitruunaa. Maku on pitkä ja hapot balanssissa. Itse valitsin tämän toiseksi parhaaksi.

2. Saimaan Juomatehdas No. 52 Organic Grape Long Drink

Tämä juoma jakoi maisteluryhmämme mielipiteet täysin. Yksi voittosija, kerran 3. sija ja itse reittasin tämän koko testin huonoimmaksi.

Väri paljastaa juoman luomuksi. Lonkero on hennon kellertävä ja läpikuultava. Hedelmäinen tuoksu on aidosti greippinen ja tuore. Hyvin viinaisen hiivainen kokonaisuus tuo mieleen 90-luvun hedelmäkotiviinit. Muita raatilaisia tämä ei häirinnyt, vaan erilainen aidompi maku koettiin positiivisena. Maussa myös tuoretta sitruuna.

52:ssa ei edes ole giniä vaan omenaviiniä. Tämä huomattiin vasta tuoteselosteita lukiessa. Eli periaatteessa tämä tuote ei kuuluisi mukaan koko tastingiin.

1. Sinebrychoff Long Drink Grapefruit

Kilpailun ylivoimainen voittaja. Kaksi ykkössijaa ja yksi kakkossija.

Huomattavasti muita sakeamman harmaa lonkero tuoksuu aidon greippiselle ja miellyttävän raikkaalle. Pitkä maku on muita voimakkaampi ja reilumpi. Ginin pieni katkero ja greipin hapokkuus luovat makeuteen sopivan kuivan puraisun, joka on juuri sitä mitä lonkerolta odottaa.

Voittaja oli yllätys kaikille. Turvalonkeron viitta siirtyi Hartwallilta toiselle panimojätille. Vielä kun Koff panostaisi tölkin ulkoasuun hieman lisää.

Flammkuche

Alsacen lahja maailmalle

Ranskan Alsacen kaduilla ei voi välttyä puu-uuneista kaduille tulvivalta pekonimaiselta tuoksulta. Alueen oma "pizza" flammkuche lyö parhaimmillaan laudalta italialaisen veljensä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä rapeapohjainen lätty on erittäin helppo ja nopea valmistaa myös sähköuunissa isollekin porukalle.

Flammkuche (neljälle)

Pohja:

400 g vehnäjauhoja

2 keltuaista

n. 2dl vettä

4 rkl auringonkukka- tai rypsiöljyä

1 tl suolaa

Päälle:

500 g creme fraise

250 g rasvaista kylmäsavustettua possun kylkeä (tai pekonia) suikaleina 

1 iso tai 2 pientä kevätsipulia ohueksi leikattuna

Sekoita kaikki pohjan ainekset ja vaivaa pitkään pastataikinamaiseksi. Älä lisää kaikkea vettä kerrallaan koska veden tarve riippuu hieman käytetyistä jauhoista. Taikinan tulee olla sitkeä ja hieman kostea.

Jaa taikina neljään osaan ja voitele pallot kevyesti öljyllä. Jätä kelmun alle odottamaan noin tunniksi.

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja laita kiertoilma päälle jos uunista sellainen löytyy. Laita uunipelti uuniin kuumenemaan.

Kauli taikina todella ohueksi n. 30 cm ympyräksi (käden tulee kevyesti kuultaa taikinan läpi). Kun taikinan koostumus on oikeanlainen niin sitä voi venytellä käsin.

Aseta pohja kuumalle uunipellille ja levitä neljäsosa creme fraisesta tasaisesti. Määrä voi tuntua isolta. Ripottele päälle pieneksi suikaloitu liha ja sipuli.

Paista kunnes reunat ja pinta alkavat selvästi ruskettua. Creme fraise ei saa missään nimessä päästä kiehumaan. Oikea paistoaste löytyy kokeilemalla.

Oikea juomavalinta flammkuchelle on raikas Alcacen Crémant. Kaapistani löytynyt naapuriviinialue Juran vuosikerta Crémant ajoi tosin asiansa enemmän kuin hyvin.

Alko valikoimasta kannattaa kokeilla esim. Engelin vuosikerta Crémantia.