Luomuviinin pimeä puoli
Todellisuus etiketin takaa
Mitä oletat saavasi kun ostat luomuviiniä? Luonnonmukaisesti ilman myrkkyjä ja lannoitteita kasvaneista rypäleistä tehtyä manipuloimatonta viiniä? Viinitarhoilta, joissa leppäkertut ja ankat syövät tuholaiset kukkaniittyjen keskellä.
Tämä on se kuva jolla luomuviini myydään. Ja kuva jonka halutaan jäävän kaikille viinitilalla vieraileville mieleen.
Todellisuus viinitarhoilla on usein hieman toinen.
Luomutilojen traktorit huristelevat tarhoilla siinä missä muutkin – ja itseasiassa huomattavasti enemmän. Luomutuottajia on monenlaisia, ja heistä useat hoitavat tarhansa todella hyvin. Kirjoitukseni tarkoitus onkin tuoda esiin luomusertifioinnin yllättävän suuri joustavuus ja omat havaintoni alan sisältä.
Luomusäännökset sallivat kuparin ja rikin käytön homeentorjunnassa, koska niille ei ole olemassa tehokkaita luomukorvikkeita. Ilman niitä Keski-Euroopan viinitarhoilta ei kerättäisi syksyllä kovinkaan montaa tervettä terttua. Tavallinen tila saa lisätä ruiskutuksiin teollisesti valmistettuja homeenestoaineita, joiden tehoaika on pidempi ja näin ruiskutuskertojen määrä ja kuparin tarve vähenee. Luomutilallinen sen sijaan joutuu ruiskuttamaan jokaisen sadejakson jälkeen kuparia ja rikkiä aina uudestaan.
Tästä johtuen luomutarhoja joudutaan ruiskuttamaan lähes kaksi kertaa enemmän kuin muita. Kuparia on maaperässä luonnostaankin, mutta suurissa määrissä se muodostuu ympäristölle haitalliseksi.
Halu käyttää vähemmän kuparia onkin todennäköisesti yleisin yksittäinen syy miksi monet tilat käyttävät muita luomumenetelmiä, mutta eivät halua luomusertifiointia.
 |
| Tältä näyttää elokuussa muuten normaalisti hoidettu viiniköynnös, joka on kasvanut "luonnonmukaisesti" ilman kuparia ja rikkiä. Syy siihen miksi kuvassa on vielä muutamia homeilta säästyneitä marjoja on, viiden metrin päässä sijaitseva hoidettu viinitarha, josta homeenestoaineet ovat sumunneet myös tänne. |
Luomusäädökset eivät sisällä myöskään rajoitteita hiilijalanjäljen suhteen. Jatkuva traktorilla ruiskuttaminen tarhoilla pakkaa maaperää kovaksi ja pakottaa ajamaan tarhoilla vielä useammin maanmuokkausaura perässä. Traktorilla voidaan lisäksi leikata ruoho, harventaa lehtiä, latvoa köynnösrivit jne.
Hyönteismyrkkyjen käyttö ei ole luomutuotannossa kielletty. Luonnonmukaisten myrkkyjen käyttö on yleistä ja myös hyönteisten lisääntymistä sekoittavien feromoniansojen käyttö on sallittu. Tarjolla on liuta orgaanisia hyönteismyrkkyjä kuten kuparisulfaatti, nikotiini, rikkikalkki ja pahimpana pyretriini.
Luomulannoittaminen onkin sen verran monisyinen aihe, että siitä voisi kirjoittaa ihan oman juttunsa. Luomutilat luonnollisestikin lannoittavat tarhoja koska muuten harrastettaisiin ryöstöviljelyä. Maahan täytyy antaa takaisin se mitä on otettukin. Karrikoiden voi sanoa, että perinteinen kasvattaja heittää lannoitteen säkistä ja luomuviljelijä säkistä, jossa lukee luomu. Ero on lannoitteen valmistusmenelmissä. Typpi on typpeä kummassakin säkissä. Teollinen typpilannoite valmistetaan ilmasta mekaanisten ja kemiallisten prosessien avulla kun taas luomutyppi tehdään mm. eläinten jätöksistä (broilerin kakka) ja kalateollisuuden perkuujätteistä. Monet luomutuottajat käyttävät typpilannoitteena teollisten valmisteiden sijaan kompostoitua lantaa. Tässä täytyy olla tarkkana alkuperän suhteen sillä esimerkiksi tehotuotetun kanalan jätteet sisältävät paljon raskasmetalleja. Kompostin käytön suurin etu on sen hitaammassa imeytymisessä maaperään, jolloin ravinteet eivät huuhtoudu sadevesien mukana yhtä nopeasti. Kompostin käyttö on kuitenkin huomattavasti työläämpää ja kalliimpaa kuin valmiiden rakeiden tai nesteen levittäminen. Ei olekaan vaikea arvata kumpaa menetelmää alle kympin luomuviinin tuottaja käyttää.
Rikkamyrkky glyfosaatin (Roundup) käyttö luomutarhoilla on kielletty ja siitä ovat kovalla vauhdilla luopumassa myös luomusertifioimattomat tuottajat. Sen haitoista ympäristölle on melko kiistattomat todisteet. Rikkakasvien kasvua hillitään leikkuulla, maan mekaanisella muokkauksella ja käsin kitkemällä.
 |
| Glyfosaattiruiskutuksella hoidettu viinien aluskasvillisuuden poisto |
Vesijalanjälkeäkään ei ole luomutuotannossa rajoitettu. Viinialueilla joissa keinokastelu on sallittua, se on sallittua myös luomuviljelijöille.
Käytännössä luomuviinitarhan voisi siis istuttaa aavikolle kasvihuoneeseen, kuljettaa kalkkikivipitoista maata Ranskasta, asentaa kastelujärjestelmät, kontrolloida lämpöä ilmastointilaitteilla ja tuhota kaikki hyönteiset. Homeet eivät aavikolla olisi suuri ongelma, mutta varmuudeksi voi ruiskuttaa kupariasulfaattia läpi kasvukauden. Luomumerkki kylkeen ja pullo viinikaupan hyllylle – AOC Sahara.
Luomutuotannossa on todella paljon hyviä puolia ja niitä käyttävät myös monet ei sertifioidut viljelijät. Suurempi kysymys onkin, onko yleensäkään järkevää kasvattaa viinilajikkeita, joilla ei sillä alueella ole luonnostaan minkäänlaisia menestysmahdollisuuksia? Saati kutsua sitä luonnonmukaiseksi viljelyksi. Jos viiniä haluttaisiin Keski-Euroopassa viljellä oikeasti luonnonmukaisesti, se voitaisiin tehdä homeille vastustuskykyisillä hybridilajikkeilla ja hoitaa tarhaa muuten hyvin pedantein luomumenetelmin. Tämä taitaa jäädä tosin vain natural wine-hifistelijöiden tehtäväksi.
Miten valveutunut viininjuoja sitten voi tietää mitä viiniä kaupasta kannattaa ostaa? Tuottajien nettisivuilla tai etiketeissä ei yllälueteltuja ongelmia mainita. Ainoa mahdollisuus taitaa olla viinintuottajan henkilökohtainen tunteminen, joka viinialueiden ulkopuolella eläville ei olekaan ihan helppo tehtävä.
Luomu ei siis ole tae ympäristön kannalta kestävästä ja hyvästä viininviljelystä, mutta todennäköisyys saada ekologisesti parempi viini on silti suurempi kuin ei sertifioiduissa.
