torstai 27. marraskuuta 2014

Noodelikeitto – jämistä luxusta
ja vehnäolutta kylkeen

Olen pitkään halunnut opetella tekemään todella hyvän ramen nuudelikeiton. Olin jostain iskostanut päähäni, että se olisi jotenkin monimutkaista, kymmenien raaka-aineiden balanssin etsimistä. Todellisuudessa tämä on todella simppeli ruoka, jota voi varioida aivan loputtomasti. En ole mikään aasiapuritaani, ja tämäkin ruoka on sekoitus udonnuudeleita ramenliemessä. 


Koko ruokalajin ydin on liemi. Tee se niin hyvistä aineksista kuin ikinä mahdollista:

1,2 litraa laimeaa kanalientä
3 valkosipulinkynttä rikottuna
2 silputtua korianterinjuurta (tai pieni kourallinen lehtiä)
4 rkl soijakastiketta
1 rkl worsterchire -kastiketta
0,5 rkl viisimaustetta
1 rkl sokeria
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä siivuina

Kaikki ainekset kattilaan. Keittele hissukseen noin 10 minuuttia ja siivilöi. Mausta lisää maun mukaan. Tämä määrä riittää kolmelle nälkäiselle.


Loppu onkin sitten cowboy-keittiötä parhaimmillaan.
Itse paistoin eilisen possunkyljenjämät pannulla rapeaksi ja paahdoin seesaminsiemeniä mukaan. Sopivia lisukkeita on mm. purjo, chilit, korianteri, keitetty kananmuna, pinaatti, maissi, idut... kaikki hyvät jämät kaapista.

Keitä nuudelit suolattomassa vedessä (käytä ehdottomasti maustamattomia nuudeleita).
Nuudelit kulhoon, lientä päälle ja lisukkeet viimeiseksi.

Lientä voi tehdä kerralla enemmän ja laittaa loput pakkaseen sopivina annoksina. Tällöin ruuan tekemiseen ei ensi kerralla mene kymmentä minuuttia kauempaa.


Nuudelikeiton kanssa kannattaa ehkä unohtaa viinit ja satsata vähän parempaan vehnäolueen. Vehnäoluiden pieni makeus ja kukkaisuus toimii tämän kanssa loistavasti.

Itävaltalaisen Brauhaus Gusswerkin Weisses I.P.A. on hienon hunajainen ja sitruksinen, suodattamaton vehnäolut. Katkerohumalointi antaa makuun rapeutta ja bitteriä. Kyseessä onkin melko harvinainen yhdistelmä. 6,4%, 36 IBU
http://www.brauhaus-gusswerk.at/sortiment/

maanantai 24. marraskuuta 2014

Kolmen kuukauden tutustuminen Bergeniin
Käsityöoluita ja katkarapuja

Tänään alkoi kolmen kuukauden vierailu Norjan Bergeniin, jossa sateen ja pimeyden lisäksi tulen nauttimaan paljon norjalaisia pienpanimo-oluita. Ensivaikutelma kaupungista on todella positiivinen. Paljon pieniä puoteja, viihtyisän näköisiä pubeja, meri ja ennen kaikkea elävä kaupunki. Sitä on Davosin vuoria ja urheilijoita tuijotellessa kaivannut kaikkein eniten. 

Blogi tulee varmasti olemaan hieman enemmän olutpainotteinen tänä aikana. Viinit paikallisessa monopolissa ovat Alkoakin pahemmin ylihinnoiteltuja, joten annan norjalaisille pienpanimoille mahdollisuuden näyttää parhaat puolensa – ja alku on todella lupaava.

7 Fjell Bryggeri on Bergenin ainut käsityöpanimo ja aloittanut toimintansa alle vuosi sitten. Homma on lähtenyt ilmeisesti hyvin käyntiin, sillä panimon kaikki muut tuotteet olivat monopolista loppuneet.
Vinter, American Strong Ale on todella suuntäyttävä ja juuri sopivan bitterinen. Rutikuivassa maussa on espressoa, sikaria ja saunavihtaa. 7,3% vahvuutta ja 40 IBU.


Vin Monopoletin valikoiman edessä päädyin ostamaan myös pullon Beaujolais Nouveauta, koska tarjolla oli yhden suosikki tuottajani Josepf Drouhinin Village.
Tämän vuoden "busolee" on hieman tavallista hapokkaampi, joka on varmasti tulosta hyvin sateisesta ja kylmästä vuodesta. Hapot tuovat viiniin kaivattua ryhtiä. Maseraatio on ollut hieman pidempi tai agressiivisempi, ja tästä johtuen maku on normaalia "viinimäisempi".
Vin Monopoletin valikoimissa oli muuten 6 eri Nouveauta jo hyllyssä.

Illallinen ja kuvausrekvisiitta alkoi kummasti kadota kesken kuvausten.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Voisiko Alko olla Euroopan paras nettikauppa?
Monopolin vaihtoehtoinen tulevaisuus

Viinin, oluen ja viskien nettimyynti kasvaa, eikä Tallinan matkustajatuontikaan rajoituksista huolimatta vähene. Ratkaisuksi mietitään maahantuonnin lisävalvontaa ja tuontirajoituksia. Molemmat vaihtoehdot ovat hyvin raskaita ja kalliita. Muutamat pienpanimot ovat jopa alkaneet kuljettaa tuotteensa Viroon ja myyvät ne sitten sieltä nettikaupalla Suomeen. Koska se on ainoa vaihtoehto saada yli 4,7% oluet kuluttajille.

Entäpä jos Alko olisikin niin loistava ja kattava kauppa, ettei ulkomailta tilaaminen tuntuisi enää houkuttelevalta vaihtoehdolta? Koska Alkon aseman horjuminen tai monopolin purkaminen vaikuttaa tällä hetkellä täysin utopistiselta, voisko Alkoa kehittää, jotta se olisi oikeasti palveleva ja tarjoaisi todellisen vaihtoehdon?
Olen menossa kolmeksi kuukaudeksi Norjaan joka on väkimäärältään hieman Suomea pienempi ja alkoholikulttuuri on hyvin samanlaista suomalaisten kanssa.  Norjassa on oma alkoholimonopolinsa Vinmonopolet (rehellinen nimi muuten), joka Alkon lailla vastaa kaikesta yli 4,7% alkoholin myynnistä. Sopii siis täydelliseksi vertailupariksi.
Eksyin Vinmonopoletin nettisivuille ja tässä hieman vertailua palvelun tasosta:

Alkossa on kaikkiaan 1400 punaviiniä, Vinmonopoletissa 2001 pelkästään Ranskasta. kaikkiaan Vm:ssa on 6799 punaviiniä. Lähes viisikertaa enemmän.

Vinmonopoletin olutvalikoimassa on 916 olutta, joista 189 Norjalaista. Tarjolla on iso osa koko norjan pienpanimotuotannosta. Alkon 302:sta oluesta 110 on kotimaista ja näistä pienpanimo-oluiksi voi laskea noin kolmanneksen. Lisävertailun vuoksi Ruotsin Systembolagetissa on 2152 olutta.

Ei ihmetytä yhtään miksi suomalainen viininystävä tarttuu melko nopeasti hiireen ja klikkailee haluamansa juomat DHL:llä kotiovelle. Lisäksi Alkon "viinivalikoiman" voi laittaa hyvällä omallatunnolla lainausmerkkeihin. Noista 1400:sta punaviinistä on mm. 119 alle 15€ clileläisiä. Suomessa on täysin kiistatta koko euroopan huonoin viinivalikoima. Alko voisi yhtä hyvin olla Euroopan paras viinikauppa – jos se haluaisi. Viinit on jo Suomessa ja jakelukanavat ja palvelu valmiina.

Norjan ja Ruotsin huikea valikoima perustuu nettitilaamiseen, siis ihan samanlaiseen kuin Alkon tilausvalikoima. Netissä klikkailet mieleisesi viinit ja ne toimitetaan haluamaasi Alkoon noudettavaksi. Alkon tilausvalikoiman viinit eivät ole useinkaan Alkon omissa varastoissa vaan maahantuojien ja jakelijoiden. Miksei Alko voisi ottaa tilausvalikoimiinsa kaikkia viinejä, oluita ja viskejä jotka ovat tarjolla? Panimotkin voisivat myydä oluensa Alkon kautta, eikä tarvitsisi rakentaa omia kioskimyymälöitä, joista ei kuitenkaan saa myydä kuin markettivahvuisia tuotteita.
Alko välittää jo nyt yhden pullon olutta Helsingin myymälästä vaikka Saariselälle asiakkaan tilauksesta. Panimo voisi työpäivän päätteeksi tipauttaa tilatut pullot lähimpään Alkoon josta ne matkaisivat oikeisiin osoitteisiin ja valtio ottaisi välistä oman osansa. Samalla tavoin maahantuoja voisi toimittaa tilatut tuotteet jakeluun.
Kaikki voittaa.

Tilausvalikoiman näkyvyyttä ja käytettävyyttä vain tulisi parantaa reilusti nykyisestä jos mielitään kilpailla nettikauppojen kanssa. Tällä hetkellä tilausvalikoiman tuotteista ei ole lainkaan kuvia ja tiedot ovat todella vähäiset. Ostajan pitääkin tietää jo ennakkoon mitä on hakemassa.
Alko voisi myös lähteä mukaan järjestämään viini- ja olutmessuja, koska nythän kaikkia messuilla maistettuja tuotteita olisi ihan oikeasti mahdollista myös saada. Tämä keikauttaisi jo edun nettikaupoilta Alkon eduksi kun viinit olisi mahdollista maistaa ennen ostopäätöstä. Lisäksi ravintolassa hyväksi todettu viini olisi mahdollista saada myös kotiin. Henkilökohtaisesti olen aina ollut ulkomailla valmis maksamaan 10-15% lisää pullon hintaan jos myymälässä on mahdollista maistaa viiniä. Se että Alkossa olisi mahdollisuus edes maksullisiin maistiaisiin olisi ehkä jo hieman utopistinen toive?

Kansanterveyden näkökulmasta en näe tässä mitään uutta. Saatavuus ei helpotu, hinta ei laske eikä mainonta lisäänny ja kaikki olisi edelleen valtion ohjaksissa. Kulutuskaan tuskin suuremmin kasvaisi. Se vain sirpaloituisi ja korkeintaan ohjaisi kulutusta viineihin ja olueen.
Verot jäisivät Suomeen ja pienpanimopuolen lisääntynyt myynti myös työllistäisi. Eikös juuri näitä asioita Alkon hallintoneuvoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa kuuluttanut (linkki uutiseen).
Varsinaiseen Viron kaljaralliin tällä ei varmasti olisi suurta vaikutusta, koska sinne mennään puhtaasti hinnan perässä. Siihen ei auta muu kuin oluen verotuksen keventäminen.

Voisiko siis nyt olla viimein aika kokeilla sitä porkkanaa kepin sijasta?

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Samppanjalöytöjä ja Heinolan tuoksuista viiniä
Expovina 2014

Expovina on jo 61. kertaa järjestettävä Sveitsin suurin viinitapahtuma, joka kerää nykyään jopa 70.000 kävijää kahden viikon aikana. Messut pidetään Zürichin satamassa 12:sta laivalla jotka ovat täynnä maahantuojien ja tuottajien osastoja. Tunnelma on kaikkea muuta kuin perus viinipönötystä ja 4000:nen viinin joukosta pystyy rakentamaan juuri sellaisen päivän kuin haluaa. Uuden maailman viinit ovat tosin hieman vähemmistössä, mikä ei hirveästi ainakaan minua haittaa.



Päivä aloitettiin pienempien tuottajien samppanjoilla, joista löytyikin pari helmeä.
Joseph Perrier Cuvée Royale Brut on mahtava perussamppanja, joka ei tarjoa mitään räjäyttävää kokemusta, mutta nostaa hymyn huulille viimeistään hintaa tutkiessa. 32€ tästä on enemmän kuin hyvä hinta. Löytyy muuten myös Alkosta pienessä pullossa ja magnumina:


Päivän ehdoton löytö oli kuitenkin Henriet-Bazin Brut Grand Cru 2004. Todella iso, eikä tunkkainen tai liian hiivainen. En ole mikään vuosikertasamppanjoiden suuri ystävä, mutta tästä ei kyllä löydy mitään moitittavaa. 38€ vuosikerta Grand Cru:sta – loistavaa.
http://www.champagne-henrietbazin.com/en/cuvees/millesime-2006



Minervoisin alueelta Etelä-Ranskasta olevia La Croix de Saint Jeanin viinejä lorahti lasiini sattumalta kun etsimmäni Cornasin viiniä ei ollutkaan tarjolla. Hyvin persoonallisia GSM (Grenace-Syrah,Mourvedre) viinejä, jotka jäivät mieleen.


Päivän löyhänä teemana oli myös Rhônen tuhdit punkut. Ihan vaihtelun vuoksi, koska viimeajat on tullut lipiteltyä pääosin melko kevyitä viinejä. E.Guigalin Côte-Rôtie oli melko pöydän tyhjentävä aloitus. 2009 on vielä nuorta juotavaa, mutta tästä lasista ei kaatunut pisaraakaan sylkykuppiin. Hyvällä decantoinnilla jo juotavissa ja tarjoaa varmasti juteltavaa ruokapöytään.
http://www.guigal.com/en/vins.php?id_produit=12


Mutta parempaa oli vielä tulossa. M.Chapoutierin Crozes-Ermitage ja Hermitage näytti mitä Syrah-rypäleestä voi parhaimmillaan saada aikaan. Les Varonniers 2011 on hienon puolukkainen ja todella täyteläinen. Sizeranne 2011 oli taas niitä viinejä joiden takia tämä on maailman paras harrastus. Wow-viini joka avataan mökillä syksyllä ja meditoidaan makumaailmassa. Vielä jos jaksaisi varastoida 10-vuotta.
http://www.chapoutier.com/hermitage

Alkosta löytyy tämän tuottajan toinen Crozes-Ermitage, joka kannattaa ehdottomasti testata:
http://www.alko.fi/tuotteet/429967/


Tämä Portugalilainen Esporão viinitalon lippulaiva tarjosi uskomattoman tuoksumatkan... Heinolaan. Hetken viiniä lasissa nuuhkiessa mietin, että mistä tämä tuoksu on niin tuttu. Kaikki Heinolassa joskus käyneet varmasti tietävät mistä puhun.
Tulipahan löydettyä sellutehdas pullossa.


Positiivinen yllättäjä löytyi kuitenkin Australian Barossa Valleysta. Lanz viinitalo oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta teki vaikutuksen eurooppalaisella otteella. Olikin hauska maistella näitä heti Rhônen Syrahien jälkeen. Sokkotastingissa olisin sijoittanut nämä viinit varmasti Ranskaan. Hinta-laatukin on aussiviineissä useasti hyvin kohdallaan.
Scenic Road on viini joka kannattaa napata 24€:lla mukaan jos jossain törmää.
http://www.lanzvineyards.com/