Kirsikkakakku ja Riesling

Ohje täydelliseen kakkuun

Kaksi makeaa ja hapokasta elementtiä toimivat yhteen vaikka juhannuksen grillailun päätteeksi. Tämä yksinkertainen ja jauhoton kirsikkakakkuresepti on ollut suosikkini jo pari vuotta ja ajattelin vihdoin jakaa sen tänne kaikkien kokeiltavaksi kun kirsikat ovat parhaimmillaan.

500 g kirsikoita

125 g voita

100 g sokeria

1 rkl vaniljasokeria

1/2 tl suolaa

125 g mantelimurskaa

60 g maizenaa

4 munaa

3 rkl kirsch snapsia (ei pakollinen mutta suositeltavaa)

2 dl maitoa

3 dl kermaa

Voitele ja sokeroi tiivis irtopohjavuoka ja lämmitä uuni 180 asteeseen. Poista kirsikoista kivet esim. syömäpuikolla. Sulata voi ja jätä se jäähtymään. Sekoita kulhossa sokeri, vaniljasokeri, suola, mantelit ja maizena. Vatkaa munat ja kirsch omassa astiassa ja sekoita kuiva-aineisiin. Lisää vielä maito, kerma ja sulatettu voi ja sekoita kunnolla.

Levitä kirsikat vuoan pohjalle ja kaada taikina päälle. Taikina on hyvin löysää ja kirsikat nousevat pinnalle.

Paista uunin keskiosassa 180 asteessa 30min. Laske lämpö 150 asteeseen ja paista vielä noin 40 minuuttia. Anna kakun viilentyä kunnolla mielellään jopa seuraavaan päivään, ennen kuin avaat vuoan.

Koristele sokerilla ennen tarjoilua.

Gunderloch, Rothenberg Riesling Auslese 2009 tuoksuu voimakkaasti seljankukille ja yrttiselle hunajalle. Puhtaasta ja makeasta aromista jo tietää, että nyt on lasissa jotain erityistä. Ensimmäisen hapokkaan puraisun jälkeen suuhun leviää makea seljankukkamehun ja raikkaan ruohon maku joka taittuu pitkäksi sitruksisen hunajaiseksi jälkimauksi.

Kirsikkakakun kanssa rieslingin tyyppiaromit korostuu ja viinin, sekä kirsikoiden hapot pyöristyvät miellyttävämmiksi. Kokonaisuus toimii hienosti ja on kokeilemisen arvoinen.

Alkostakin löytyy yksi makea Auslese Riesling Saksasta. 

Sveitsin Graubündenin uudet viinit

Vinotiv vuosikertatasting 2015

Viime viikonloppuna kahdentoista Graubündeniläisen viinintuottajan yhteisö Vinotiv järjesti vuotuisen vuosikertatastingin. Järjestäjävuorossa oli tänä vuonna Weingut Eichholz, Jeninsin kylästä.

28 Pinot Noiria vuosilta 2010-2014 oli melkoinen saavutus kolmen tunnin tastingissä.

Hermann Wein oli odotetusti päivän parhaita tuottajia. Tilan omistaja ja viinintekijä Christian Hermann on maistattanut viinejään minulle monessa tapahtumassa, eikä talon Pinot Noireista tälläkään kertaa moitittavaa löytynyt. Pinot Noir reserva 2010 nousi päivän parhaaksi raikkaan puhtailla mustaherukkavetoisilla aromeilla ja täydellisellä tasapainolla. Neljä vuotta kypsyä saanut viini antaa toki hieman epäreilun vertailuasetelman muiden nuorempiin pullotteisiin.

Sprecher Von Bernegg tekee kahta eri Pinot Noiria tarhojen omilla nimillä. Vom Lindenwingert 2013 on lyhyemmän 8kk tynnyrikypsytyksen läpi käynyt persoonallinen ja ylikypsien rypäleiden tuoman mehuisuuden omaava viini. Parasta talo tarjoaa kuitenkin vom Pfaffen/Calander 2013 etiketin takaa. Tuhti ja herukanlehtinen tuoksu lupaa jo paljon, mutta maussa löytyy vielä enemmän. Loistavassa tasapainossa oleva viini tarjoaa Pinot Noirille tyypillistä hapankirsikkaa ja 14 kuukauden tammikypsytyksestä jääneitä maltillisen paahteisia aromeja.

Weingut Eichholz tarjosi hyvien punaisten lisäksi tyylikkään Sauvignon Blancin 2014 ja Crémantin 2013. Sauvignon Blanc tuoksui tyylikkäästi herukanlehdiltä ja Sancerremäiselle kissan pissalle. Hyvin tyylipuhdas SB, joka kestää vertailua ranskalaisten esikuviensa kanssa. Crémant on 50/50 Pinot Noir ja Chardonnay rypäleistä perinteisellä samppanjametodilla valmistettu raikas kesäskumppa. Rutikuivasta mausta erottaa greippiä, heinää ja tammikypsytyksen tuomaa paahteisuutta.

Weingut Fromm ei vakuuttanut kokonaisuudessaan, mutta yksi tosella hyvä Pinot Noir talosta löytyy. Spielmann 2013 on nuorista köynnöksistä valmistettu hyvin täyteläinen, kirsikkavetoinen ja kypsä viini, jossa on myös uuden tammen tuomaa vaniljaa ja kahvia. Varmasti parhaimmillaan joskus viiden vuoden päästä, jolloin kovimmat tanniinit ovat jo pyöristyneet.

Eichholzin viinehtimö oli tyylikäs myös tapahtumatilana.

Pihalla olleiden häkkien perusteella edellispäivän tilaisuudessakin oli väkeä riittänyt.

Tällaisen viinirepertuaarin maistelu vaatii myös laadukkaat tauot.

Oluet jyräävät viinilistat

Helposti, parempaa ja halvemmalla

Viini-ihmisenä on vaikea myöntää, mutta viimeisen vuoden aikana olen ravintolassa syödessäni varmasti useammin tilannut olutta kuin viiniä.

Syynä ei ole kyllästyminen viineihin vaan olutvalikoiman parantuminen. Fine dining paikkoja lukuunottamatta ravintoloiden juomalistoille ovat parin vuoden aikana jyränneet pienpanimo-oluet, jotka ovat lähes poikkeuksetta mielenkiintoisempia ja parempilaatuisia kuin ravintolassa laseittain myytävät viinit.

Tavallinen ravintolapenkinkuluttaja ei yleensä ymmärrä lyhyeltä viinilistalta muuta kuin tuottajamaan ja rypäleen (jota ei aina edes mainita). Sen sijaan olutlistalta mieleinen oluttyyppi löytyy melko vaivattomasti. Ja jos olut ei ollutkaan aivan nappivalinta niin aina voi tilata toisen. 

Olut ja lasillinen viiniä ovat ravintoloissa melko saman hintaisia. Yleistäen voi sanoa, että samalla rahalla saat keskinkertaista viiniä tai loistavaa olutta. Makuelämyksiä metsästävälle kulinaristille valinta on ainakin helppo. Tilaako kohta kukaan muu kuin oluesta pitämätön henkilö viiniä?

Ravintoloiden tulisi panostaa laseittain myytävien viinien laatuun huomattavasti nykyistä enemmän ja tuoda valikoima esiin selkeämmin. Viinien maistattamisesta ennen tilaamista voisi tehdä yleisen käytännön, jota ei tarvitse erikseen pyydellä. Olutpuolelta tuttu maistelulautanen pienillä tastingannoksilla olisi tervetullut käytäntö myös viinimaailmaan. Ainakin suomalaiset kokevat monesti viinin maistelun tarjoilijan vieressä kiusalliseksi. Olisi mukava maistella ja valita viini rauhassa ruokaa odotellessa.