Kolmen kuukauden tutustuminen Bergeniin

Käsityöoluita ja katkarapuja

Tänään alkoi kolmen kuukauden vierailu Norjan Bergeniin, jossa sateen ja pimeyden lisäksi tulen nauttimaan paljon norjalaisia pienpanimo-oluita. Ensivaikutelma kaupungista on todella positiivinen. Paljon pieniä puoteja, viihtyisän näköisiä pubeja, meri ja ennen kaikkea elävä kaupunki. Sitä on Davosin vuoria ja urheilijoita tuijotellessa kaivannut kaikkein eniten. 

Blogi tulee varmasti olemaan hieman enemmän olutpainotteinen tänä aikana. Viinit paikallisessa monopolissa ovat Alkoakin pahemmin ylihinnoiteltuja, joten annan norjalaisille pienpanimoille mahdollisuuden näyttää parhaat puolensa – ja alku on todella lupaava.

7 Fjell Bryggeri on Bergenin ainut käsityöpanimo ja aloittanut toimintansa alle vuosi sitten. Homma on lähtenyt ilmeisesti hyvin käyntiin, sillä panimon kaikki muut tuotteet olivat monopolista loppuneet.

Vinter, American Strong Ale on todella suuntäyttävä ja juuri sopivan bitterinen. Rutikuivassa maussa on espressoa, sikaria ja saunavihtaa. 7,3% vahvuutta ja 40 IBU.

http://7fjellbryggeri.com/

Vin Monopoletin valikoiman edessä päädyin ostamaan myös pullon Beaujolais Nouveauta, koska tarjolla oli yhden suosikki tuottajani Josepf Drouhinin Village.

Tämän vuoden "busolee" on hieman tavallista hapokkaampi, joka on varmasti tulosta hyvin sateisesta ja kylmästä vuodesta. Hapot tuovat viiniin kaivattua ryhtiä. Maseraatio on ollut hieman pidempi tai agressiivisempi, ja tästä johtuen maku on normaalia "viinimäisempi".

Vin Monopoletin valikoimissa oli muuten 6 eri Nouveauta jo hyllyssä.

http://www.drouhin.com/en/#/FicheVin/118

Illallinen ja kuvausrekvisiitta alkoi kummasti kadota kesken kuvausten.

Voisiko Alko olla Euroopan paras nettikauppa?

Monopolin vaihtoehtoinen tulevaisuus

Viinin, oluen ja viskien nettimyynti kasvaa, eikä Tallinan matkustajatuontikaan rajoituksista huolimatta vähene. Ratkaisuksi mietitään maahantuonnin lisävalvontaa ja tuontirajoituksia. Molemmat vaihtoehdot ovat hyvin raskaita ja kalliita. Muutamat pienpanimot ovat jopa alkaneet kuljettaa tuotteensa Viroon ja myyvät ne sitten sieltä nettikaupalla Suomeen. Koska se on ainoa vaihtoehto saada yli 4,7% oluet kuluttajille.

Entäpä jos Alko olisikin niin loistava ja kattava kauppa, ettei ulkomailta tilaaminen tuntuisi enää houkuttelevalta vaihtoehdolta? Koska Alkon aseman horjuminen tai monopolin purkaminen vaikuttaa tällä hetkellä täysin utopistiselta, voisko Alkoa kehittää, jotta se olisi oikeasti palveleva ja tarjoaisi todellisen vaihtoehdon?

Olen menossa kolmeksi kuukaudeksi Norjaan joka on väkimäärältään hieman Suomea pienempi ja alkoholikulttuuri on hyvin samanlaista suomalaisten kanssa.  Norjassa on oma alkoholimonopolinsa Vinmonopolet (rehellinen nimi muuten), joka Alkon lailla vastaa kaikesta yli 4,7% alkoholin myynnistä. Sopii siis täydelliseksi vertailupariksi.

Eksyin Vinmonopoletin nettisivuille ja tässä hieman vertailua palvelun tasosta:

Alkossa on kaikkiaan 1400 punaviiniä, Vinmonopoletissa 2001 pelkästään Ranskasta. kaikkiaan Vm:ssa on 6799 punaviiniä. Lähes viisikertaa enemmän.

Vinmonopoletin olutvalikoimassa on 916 olutta, joista 189 Norjalaista. Tarjolla on iso osa koko norjan pienpanimotuotannosta. Alkon 302:sta oluesta 110 on kotimaista ja näistä pienpanimo-oluiksi voi laskea noin kolmanneksen. Lisävertailun vuoksi Ruotsin Systembolagetissa on 2152 olutta.

Ei ihmetytä yhtään miksi suomalainen viininystävä tarttuu melko nopeasti hiireen ja klikkailee haluamansa juomat DHL:llä kotiovelle. Lisäksi Alkon "viinivalikoiman" voi laittaa hyvällä omallatunnolla lainausmerkkeihin. Noista 1400:sta punaviinistä on mm. 119 alle 15€ clileläisiä. Suomessa on täysin kiistatta koko euroopan huonoin viinivalikoima. Alko voisi yhtä hyvin olla Euroopan paras viinikauppa – jos se haluaisi. Viinit on jo Suomessa ja jakelukanavat ja palvelu valmiina.

Norjan ja Ruotsin huikea valikoima perustuu nettitilaamiseen, siis ihan samanlaiseen kuin Alkon tilausvalikoima. Netissä klikkailet mieleisesi viinit ja ne toimitetaan haluamaasi Alkoon noudettavaksi. Alkon tilausvalikoiman viinit eivät ole useinkaan Alkon omissa varastoissa vaan maahantuojien ja jakelijoiden. Miksei Alko voisi ottaa tilausvalikoimiinsa kaikkia viinejä, oluita ja viskejä jotka ovat tarjolla? Panimotkin voisivat myydä oluensa Alkon kautta, eikä tarvitsisi rakentaa omia kioskimyymälöitä, joista ei kuitenkaan saa myydä kuin markettivahvuisia tuotteita.

Alko välittää jo nyt yhden pullon olutta Helsingin myymälästä vaikka Saariselälle asiakkaan tilauksesta. Panimo voisi työpäivän päätteeksi tipauttaa tilatut pullot lähimpään Alkoon josta ne matkaisivat oikeisiin osoitteisiin ja valtio ottaisi välistä oman osansa. Samalla tavoin maahantuoja voisi toimittaa tilatut tuotteet jakeluun.

Kaikki voittaa.

Tilausvalikoiman näkyvyyttä ja käytettävyyttä vain tulisi parantaa reilusti nykyisestä jos mielitään kilpailla nettikauppojen kanssa. Tällä hetkellä tilausvalikoiman tuotteista ei ole lainkaan kuvia ja tiedot ovat todella vähäiset. Ostajan pitääkin tietää jo ennakkoon mitä on hakemassa.

Alko voisi myös lähteä mukaan järjestämään viini- ja olutmessuja, koska nythän kaikkia messuilla maistettuja tuotteita olisi ihan oikeasti mahdollista myös saada. Tämä keikauttaisi jo edun nettikaupoilta Alkon eduksi kun viinit olisi mahdollista maistaa ennen ostopäätöstä. Lisäksi ravintolassa hyväksi todettu viini olisi mahdollista saada myös kotiin. Henkilökohtaisesti olen aina ollut ulkomailla valmis maksamaan 10-15% lisää pullon hintaan jos myymälässä on mahdollista maistaa viiniä. Se että Alkossa olisi mahdollisuus edes maksullisiin maistiaisiin olisi ehkä jo hieman utopistinen toive?

Kansanterveyden näkökulmasta en näe tässä mitään uutta. Saatavuus ei helpotu, hinta ei laske eikä mainonta lisäänny ja kaikki olisi edelleen valtion ohjaksissa. Kulutuskaan tuskin suuremmin kasvaisi. Se vain sirpaloituisi ja korkeintaan ohjaisi kulutusta viineihin ja olueen.

Verot jäisivät Suomeen ja pienpanimopuolen lisääntynyt myynti myös työllistäisi. Eikös juuri näitä asioita Alkon hallintoneuvoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa kuuluttanut (linkki uutiseen).

Varsinaiseen Viron kaljaralliin tällä ei varmasti olisi suurta vaikutusta, koska sinne mennään puhtaasti hinnan perässä. Siihen ei auta muu kuin oluen verotuksen keventäminen.

Voisiko siis nyt olla viimein aika kokeilla sitä porkkanaa kepin sijasta?

Samppanjalöytöjä ja Heinolan tuoksuista viiniä

Expovina 2014

Expovina on jo 61. kertaa järjestettävä Sveitsin suurin viinitapahtuma, joka kerää nykyään jopa 70.000 kävijää kahden viikon aikana. Messut pidetään Zürichin satamassa 12:sta laivalla jotka ovat täynnä maahantuojien ja tuottajien osastoja. Tunnelma on kaikkea muuta kuin perus viinipönötystä ja 4000:nen viinin joukosta pystyy rakentamaan juuri sellaisen päivän kuin haluaa. Uuden maailman viinit ovat tosin hieman vähemmistössä, mikä ei hirveästi ainakaan minua haittaa.

http://www.expovina.ch/

Päivä aloitettiin pienempien tuottajien samppanjoilla, joista löytyikin pari helmeä.

Joseph Perrier Cuvée Royale Brut on mahtava perussamppanja, joka ei tarjoa mitään räjäyttävää kokemusta, mutta nostaa hymyn huulille viimeistään hintaa tutkiessa. 32€ tästä on enemmän kuin hyvä hinta. Löytyy muuten myös Alkosta pienessä pullossa ja magnumina:

http://www.alko.fi/tuotteet/901382/?fromsearch=true

Päivän ehdoton löytö oli kuitenkin Henriet-Bazin Brut Grand Cru 2004. Todella iso, eikä tunkkainen tai liian hiivainen. En ole mikään vuosikertasamppanjoiden suuri ystävä, mutta tästä ei kyllä löydy mitään moitittavaa. 38€ vuosikerta Grand Cru:sta – loistavaa.
http://www.champagne-henrietbazin.com/en/cuvees/millesime-2006

Minervoisin alueelta Etelä-Ranskasta olevia La Croix de Saint Jeanin viinejä lorahti lasiini sattumalta kun etsimmäni Cornasin viiniä ei ollutkaan tarjolla. Hyvin persoonallisia GSM (Grenace-Syrah,Mourvedre) viinejä, jotka jäivät mieleen.

http://lacroixdesaintjean.fr/

Päivän löyhänä teemana oli myös Rhônen tuhdit punkut. Ihan vaihtelun vuoksi, koska viimeajat on tullut lipiteltyä pääosin melko kevyitä viinejä. E.Guigalin Côte-Rôtie oli melko pöydän tyhjentävä aloitus. 2009 on vielä nuorta juotavaa, mutta tästä lasista ei kaatunut pisaraakaan sylkykuppiin. Hyvällä decantoinnilla jo juotavissa ja tarjoaa varmasti juteltavaa ruokapöytään.
http://www.guigal.com/en/vins.php?id_produit=12

Mutta parempaa oli vielä tulossa. M.Chapoutierin Crozes-Ermitage ja Hermitage näytti mitä Syrah-rypäleestä voi parhaimmillaan saada aikaan. Les Varonniers 2011 on hienon puolukkainen ja todella täyteläinen. Sizeranne 2011 oli taas niitä viinejä joiden takia tämä on maailman paras harrastus. Wow-viini joka avataan mökillä syksyllä ja meditoidaan makumaailmassa. Vielä jos jaksaisi varastoida 10-vuotta.
http://www.chapoutier.com/hermitage

Alkosta löytyy tämän tuottajan toinen Crozes-Ermitage, joka kannattaa ehdottomasti testata:
http://www.alko.fi/tuotteet/429967/

Tämä Portugalilainen Esporão viinitalon lippulaiva tarjosi uskomattoman tuoksumatkan... Heinolaan. Hetken viiniä lasissa nuuhkiessa mietin, että mistä tämä tuoksu on niin tuttu. Kaikki Heinolassa joskus käyneet varmasti tietävät mistä puhun.
Tulipahan löydettyä sellutehdas pullossa.

Positiivinen yllättäjä löytyi kuitenkin Australian Barossa Valleysta. Lanz viinitalo oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta teki vaikutuksen eurooppalaisella otteella. Olikin hauska maistella näitä heti Rhônen Syrahien jälkeen. Sokkotastingissa olisin sijoittanut nämä viinit varmasti Ranskaan. Hinta-laatukin on aussiviineissä useasti hyvin kohdallaan.
Scenic Road on viini joka kannattaa napata 24€:lla mukaan jos jossain törmää.
http://www.lanzvineyards.com/

Ei syksyllä tarvitse pelkkiä punkkuja juoda

Chasselas maistuu myös syksyllä

Chasselas on Sveitsin toiseksi viljellyin rypälelajike, ja Sveitsi onkin tuotantomäärissä maailman suurin Chasselaskasvattaja. Mutta hyvän Chasselas valkkarin löytäminen on todella työn takana. Yleisimmin Sveitsissä törmää matalahappoisiin hunajaisiin liemiin, joiden ryhti ja balanssi ovat hieman kateissa.

Ziereisen tulee Saksan Badenista, jossa chasselat tuntuvat olevan huomattavasti hapokkaampia ja tasapainoisempia. Saksassa rypäle kulkee nimellä Gutedel, joka on yksi yli sadasta nimestä millä tämä rypäle tunnetaan. Parhaimmilaan nämä valkkarit ovat kukkaisia, mineraalisia ja hyvähappoisia viinejä rasvaisille ruuille, kuten fonduelle ja racletelle.

Ziereisen Steingrüble on ehdottomasti paras maistamani Chasselas. Viini on kypsytetty 22kk hiivasakan päällä, joka tuo makuun syksyisiä hedelmiä ja kosteiden syyslehtien tuoksua. Hapot luovat hyvää ryhtiä kukkaiseen ja hunajaiseen kokonaisuuteen.

http://www.weingut-ziereisen.de/index_e.html

Viini toimi mahtavasti Hans Välimäen ohjeella tehdyn kurpitsakeiton kanssa.

Jos mahdollista niin kannattaa käyttää Butternut-kurpitsaa, joka vie keiton uudelle tasolle.

Ohje löytyi Siskot kokkaa blogista:

http://siskotkokkaa.blogspot.ch/2010/09/valimaen-kurpitsakeitto.html

Alkon valikoimista löytyy kokonaista yksi Chasselas, mutta se tulee Sveitsistä. Nyt on siis hyvä mahdollisuus päästä tämän rypäleen makuun myös Suomessa (vaikka ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla):

http://www.alko.fi/tuotteet/547097/?fromsearch=true

Glögit uuttumaan pakkasten varalle

Tälle viikolle on luvattu tänne vuorille ensimmäinen lumimyräkkä joten on korkea aika laittaa glögit ja glühweinit maustumaan.

Minulla ei ole mitään perinteistä reseptiä vaan lämmikkeen maustamisessa menen vahvasti "cowboy cooking" metodilla – Eli sitä mitä löytyy ja tekee mieli. Kaneli ja tähtianis taitaa olla ainoat vakituiset liemivieraat. Tämän vuoden glühweinin resepti on:

Pullo Espanjalaista punkkua

4cl Cointreau

1 tanko kanelia

4 tähtianista

1 kardemummapalko

hyppysellinen vaniljaa

Laita kaikki ainekset viinipulloon. Korkki kiinni ja jääkaappiin vähintään pariksi päiväksi.

Lämmitä ja lisää sokeria maun mukaan.

Pohjana toimii myös valkkari, siideri, tuorepuristettu omenamehu tai kotimaiset marjaviinit ja -mehut. Erityisesti omenamehu on suuri suosikkini. Vahvikkeena silloin toimii parhaiten calvados.

1 litra tuorepuristettua- tai suodattamatonta omenamehua

2 tankoa kanelia

4 tähtianista

pieni oksa minttua

Uuta pari päivää. Lämmitä ja terästä calvadoksella.

Jos olet suuri glögin ystävä ja hörpit sitä pitkin talvea niin mausteiden uuttaminen kannattaa tehdä terästyksenä käytettyyn alkoholiin: konjakkiin, calvadokseen, vodkaan, giniin, pastikeseen jne. Tällöin mausteita tulee käyttää todella reilusti. Sitä on sitten helppo lorautella kuuman viinin sekaan.

Perinteisten mausteiden lisäksi kannattaa kokeilla yrttejä, mm. iisoppia, minttua, salviaa, sitruunamelissaa, timjamia...

Olisinko juonut tätä joskus ennenkin?

Legaris Crianza 2011, Ribera Del Duero

Espanjalaiset viinit säväyttävät minua todella harvoin, eikä Legaris tee poikkeusta.

Ribera Del Duero on edelleen Espanjan trendikkäimpiä viinialueita tällä hetkellä ja tuotantoa on vuosi vuodelta suunnattu enemmän kansainväliseen makuun.

Tammi tulee tässäkin ykkösenä maussa ja dominoi palettia. Viini on todella hyvin balanssissa ja jo juotavissa. Maussa minttua, vaniljaa, mustaherukkaa, puolukkaa ja nahkaa.

Rypäleinä Tinto Fino (Tempranillo) ja 3% Cabernet Sauvignonia (se viimeinen aidanvierusrivi)

Tämä viini voisi makunsa puolesta tulla yhtä hyvin Kaliforniasta tai Australiasta. Persoonallisuutta ei hirveästi ole, mutta erittäin hyvin tehty ja miellyttävä viini kokonaisuudessaan.

Viini löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta, Eli saattaapa olla myös Arkadian Alkon hyllyssä.

http://www.alko.fi/tuotteet/910727/

(Tosin tämän saa kympin halvemmalla kotiin kannettua.)

Kuohuvaa viikonloppua

Fürst von Metternich, Riesling Sekt 2011

Tähän kuohuviiniin tykästyin 2011 hengaillessamme Saksan Rheingaussa. Perinteikkään Schloss Johannisbergin kanssa saman katon alla toimiva skumppatuottaja on ollut luottovalintani edullista kuohuvaa valittaessa. Alkostakin on aikanaan saanut FvM:n Trockenia. Tätä vuosikerrallista ei kuitenkaan tunnu löytyvän muualta kuin suoraan tilalta tilattuna.

Saksan kuohuvat Rieslingit ovat lähes aina yllättäneet positiivisesti. Pirteät hapot ja todella hedelmäinen maku istuvat loistavasti mausteisille ruoille ja esim. sushille. FvM:n vuosikerta 2011 ei ole ihan samalla tasolla kuin ensimmäisenä maistamani 2009, jossa oli reilusti jalohomeista makua. Jälkimaku on aluksi hieman kova mutta siihen tottuu nopeasti ja ruoka taittaa sen hyvin.

Fürst von Metternich Trockenia on ollut tarjolla n. 8€ hintaan kaikilla Saksan lentokentillä joilla olen pyörinyt, eli jos sattuu olemaan se koneenvaihto Frankfurtissa niin pari pulloa kassiin mukaan.

http://www.fuerst-von-metternich.com/en/