Alppien Nebbiolo

Bettini, La Botte Ventitré

Valtellina Superiore

Riserva 2002

Pohjois-Lombardiassa Addan laaksossa sijaitseva Valtellinan viinialue ei ole mikään maailmankuulu.
Alueen ykkösrypäle on Piemontesta tuttu Nebbiolo, joka ei viileämmillä alppien rinteillä onnistu läheskään joka vuosi kypsymään parhaimmilleen. Tästä syystä alueen viinit ovat usein hyvin hapokkaita ja kovia.
Appelaatio tunnetaan parhaiten sen omasta "Amaronesta", joka kulkee nimellä Sfursat. Tämä valmistetaan esikuvansa mukaan hieman kuivatuista rypäleistä ja maistamieni viinien perusteella ylitammitetaan oikein kunnolla. Todella hyviäkin Sfursateja löytyy mm. tämän päivän kuvausviinin tuottajalta Bettiniltä.
http://www.vinidivaltellina.it/Vini/165-Sfursat-Bettini.html

La Botte Ventitré Riserva tuo ensin mieleen enemmän Toscanan kuin Piemonten Nebbiolot.
Tuoksussa on paljon pähkinää ja raikkaan metsän aromeja. Tanniinit ovat mukavasti pyöristyneet ja hedelmäisyys on vielä hyvin tallella. Suuta reilusti kuivattavat hapot eivät välttämättä ole pehmeiden viinien ystävien mieleen.
Kuvausmatkalla löysin mukavan määrän kanttarelleja ja orakkaita, joista tehty risotto saa tehdä seuraa tälle varhaisteini-ikään ehtineelle viinille.
http://www.vinibettini.it/

Viikon arkiviini Sardiniasta

Rocca Rubia Riserva 2011

Cantina di Santadi

100% Carignan rypäleestä tehty Rocca Rubia paljastuu astetta paremmaksi arkiviiniksi.

Carignan on tutumpi Etelä-Ranskan ja Pohjois-Espanjan sekoituksista kuin lajikeviininä. Sardinia onkin ainoita alueita, jossa tätä lämpöä rakastavaa rypälettä käytetään lajikeviineissä laajemmalti.

Ilmeisesti Sardinian viinien tuntemattomuudesta johtuen on hinta-laatukin niiden kohdalla usein vielä varsin hyvä.

Rocca Rubian tuoksu on hyvin tuhti ja hennosta alkoholisuudesta johtuen siinä on jotain liköörimäistä. Lakritsaa ja jopa salmiakkia.

Rypäleistä on pumpattu kaikki mahdollinen irti pitkällä ja voimakkaalla uuttamisella, jonka tuloksena maku on todella tuhti ja tanniinit puraisee mukavasti kitalakeen. Ylikypsistä rypäleistä irtoaa himan keitettyjä ja rusinaisia aromeja, mutta pitkä maku on täyteläinen ja hyvin balanssissa.

Hinta 12-15€

http://www.cantinadisantadi.it

Drómos

Supertoscanalaista viikonloppuun

Nuoren Poggio Verrano viinitalon Drómos onnistuu räjäyttämään potin niin maun kuin hinta-laatusuhteen osalta.

http://www.poggioverrano.it/

Rypälecoctailina: Cabernet Sauvignon, Merlot, Alicante, Sangiovese, Cabernet Franc.

Supertoscanalaisten juurilta Maremmasta ponnistava viini tuoksuu vahvasti Italialle (hyvässä mielessä).  Nahkaisa tuoksu on hieman tukossa vielä neljä tuntia dekantoinnista, mutta maku on mahtavan suuntäyttävä, eikä hedelmää ole ylitammitettu piiloon. Hapot huutaa pihviä, kuten toscanan viinit lähes aina.

29€ tästä pullosta on todella kohtuu hinta.

Viini löytyy myynnistä ainakin Der Wein Weberiltä, joka on hyväksi todettu toimittaja myös suomeen http://www.derweinweber.de/490106/

Onko T:llä väliä?

GT tasting

Perjantai ja GT-aika!

Tänä kesänä olen kuullut niin monelta hehkutusta, että tonicveden laadulla on enemmän väliä kuin ginillä. Onhan toki GT:ssä yleensä enemmän tonicia kuin giniä. Peruskauppojen hyllyille on hiipinyt Schweppesin rinnalle muitakin vaihtoehtoja hienoilla etiketeillä ja parhaimmillaan yli kolminkertaisella litrahinnalla. Pakkohan se oli testata että kannattaako toniciin panostaa?

Testiin valitsin perustavaran lisäksi kolme netissä eniten hehkutusta saanutta tonicia.

Testiin osallistui myös vaimoni.

1. Schweppes – tällä se GT on tullut tehtyä ehkä 99% kerroista.

2. Apérativ – paikallinen Pirkka tonic, halvinta mitä marketista saa.

3. Fever-Tree – selvästi suosituin tonic baarifriikkien keskuudessa.

4. Thomas Henry – tyylikkäin brändäys ja tämä hipsterin näköinen jätkä on takaetiketin mukaan ensimmäisenä onnistunut yhdistämään veden ja hiilihapon.

5. Fentimans – testin ainoa "botanisesti" käytetty tuote, eli yrttisekoitus on saanut käydä sokerinsa pois. Myös ehdottomasti kallein tonic.

Kaikki tonicin maistettiin sokkona ja gininä toimi Gordon´s London Dry Gin.
Testidrinkkeihin ei laittettu jäitä eikä limeä... siis puhdas GT.

Sekoitussuhde oli 1/4 ja kaikki tonicit olivat jääkaappikylmiä.

Ja tässä raatimme tulos.

2. ja 3. paikan välillä oli ainoa erimielisyytemme. Minä olisin sijoittanut Fever-Tree tonicin toiseksi, mutta kuplat ratkaisivat kilpailun näin päin.

1. Thomas Henry – samettiset kuplat, miellyttävän hapokas ja aromikas

2. Schweppes – tuoksu oli himan pistävä, mutta kuplat kestivät todella pitkään ja maku miellyttävän neutraali.

3. Fever-Tree – alkumaku hieman tymäkkä, mutta muuten hyvin aromikas.

4. Fentimans – sitruunalimu isoilla kuplilla, ihan kuin olisi laitettu Spritea sekaan.

5. Apérativ – väljähti jo ennen testimaistoa.

Eli ne markettien halpistonicit kannattaa suosiolla jättää hyllyyn.

Maku- ja raha-asia onkin sitten haluaako vaihtaa perinteisen Schweppesin tuplasti kalliimpaan?

Seuraavaksi pitää tietysti testata, että onko sillä ginillä väliä :-)

Loput nautittiin limen kera.
http://www.thomas-henry.com/

Mémoire & Friends 2014

Suurin Sveitsiläisten viinien tasting tarjosi taas helmiä ja omituisuuksia.
54 jäsentä ja noin 100 ystävää tarjosi noin 1200 viiniä ympäri Sveitsiä ja muutamia myös rajojen ulkopuolelta. Koska sveitsiläisten itseriittoisuus on ylitsevuotavaista, niin neljän pääviinintuotantoalueen lisäksi on myös "Fünfte Schweitz", eli kaikki sveitsiläisten ulkomailla valmistamat viinit (koska pyhä sveitsiläinen käsi on niihin koskenut).

Mémoire des vins suisses on perustettu nostamaan paikallisten viinien laatua ja arvostusta ja joka vuosi on tarjolla myös hyvä kattaus jäsenten 10 vuotta vanhoja vuosikertoja.

Tänäkin vuonna tuli todistettua että useilla paikallisilla Pinot Noireilla on todella hyvä kypsytyspotentiaali. Kun taas valkkareista lähinnä vain Chardonnaylla ja makeilla viineillä.

Messukatalogista löytyi loistavasti myös hinnat ja rypäleet, joka helpotti tiskisurffausta huomattavasti.

Aamupäivällä oli vielä väljää ja esittelijät jaksoivat vielä puhuakin.

Parhaita löytöjä oli Histoire d´Enferin biodynaaminen "Enfer du Calcaire" Wallisista.
Yrttinen ja hyvällä tavalla lääkemäinen tuoksu vei todella monikerroksiseen makuun.
Meditointiviini joka kaipaa seurakseen vain juojat.
http://www.histoiredenfer.ch/les-vins/lenfer-du-calcaire/

Monet tuottajat Sveitsissä tekevät myös omaa "portviiniä".
Tosin tämä oli ensimmäinen todella mainitsemisen arvoinen.
Pelkästä Pinot Noirista valmistettu Pirouge veti oikeasti vertoja Portugalin LBV-porteille.
Vähän yli 20€ tästä pullosta on todella kohtuullinen hinta
Tuottajan sukunimikin on varsin hieno :-)
http://www.gregor-kuonen.ch/

Marie-Thérése Chappazin jalohomeinen "Grain Noble" kuuluu sveitsin ikoniviineihin.
Hyvissä ajoin paikalla olleena ehdin maistaa tätä helmeä, jota avattiin vain yksi pullo.
Viini oli kymmenvuotiaana aivan huikeassa vedossa ja hyvin Sauternaismäinen, tosin hieman matalahappoisempi.
Paikallisesta Petit Arvine rypäleestä löytyy potentiaalia moneen.
http://www.chappaz.ch/

Pääsin myös maistamaan Jeninsin Wingertfesteiltä bongaamaani Gian-Battistan 2004 vuosikertaa.
Tämä viini todella kannattaa piilottaa viinikaappiin 10:ksi vuodeksi. maku oli edelleen hedelmäinen ja pahimmat tanniinit olivat jo taittuneet. Helmi!

En todellakaan tiennyt että Toscanan suosikkituottajiini kuuluva La Brancaia on Sveitsiläisessä omistuksessa.
Aina kun on mahdollista juoda Ilatraiaa – lasi ojoon!
http://www.brancaia.com/en/wines/ilatraia/

Wingertfest 2014, Jenins

Sunnuntaina Sveitsissä sijaitseva jeninsin viinikylä tarjosi kyllä parastaan.

Ehdottomasti rennoimmat viinijuhlat joissa olen ollut. Pikkutakit oli jätetty kotiin ja paikalle olisi voinut lompsia vaikka kumisaappaissa. Tylsien tilakojujen tai messuhallin sijaan,

tarjoilut oli katettu pääosin pitkin Eichholzin viinitarhoja.

Obrechtin viini- ja ruokatarjoilu oli ehdottoman parhaalla paikalla.
Viinit olivat jo ennestään tuttuja, joten skippasimme sen tällä kertaa.
http://www.obrecht.ch/ 

Kaksi päivän Pinot Noir helmeä.
Von Tscharnerin "Mariafeld" ja alueen klassikko "Gian-Battista".
Mariafeld on Pinot Noirin vähemmän käytetty isorypäleinen klooni,
jota mausta päätellen voisi käyttää enemmänkin.

Gianin poika Johann-Battista esitteli talon repertuaaria.
Laatuero talon ykkösviinien ja perus Pinoiden välillä oli todella huima,
mikä ihmetytti suuresti. 

Kylän parhaisiin tuottajiin lukeutuu myös Irene Grünenfelderin
Weingut Eichholz.
Erityinen helmi oli heidän 50-vuotiaista köynöksistä poimittu Alte Reben.
http://www.eichholz-weine.ch/

Vielä yksi pörriäinen viime viikolta.