Oluelle Bergeniin

Pieni baariopas Norjan Bergeniin

Kolmen kuukauden aikana olen ehtinyt hieman kartoittaa Bergenin olutravintoloita. Bergen onkin loistava matkakohde juuri oluen ystäville. Missään muualla en ole nähnyt näin pienellä alueella yhtä loistavaa oluttarjontaa – joskin hinta saattaa tuntua huimalta. Hinta tuopillisella käsityöolutta (4 dl) liikkuu 10-14€ välillä. Joka ravintolasta on onneksi saatavilla myös pieniä 2 dl:n laseja ja pienempiäkin maisteluannoksia saa pyydettäessä.

Apollonin perjantaitunnelmaa

Apollon

Apollon
Nygårdsgaten 2A
33 hanaa, 115 pulloa

Kun levymyynti vähenee niin täytyy keksiä jotain uutta. Levykauppabaari ei ole mikään uusi yhdistelmä, mutta tällaista olutvalikoimaa ja tunnelmaa ei varmasti monesta levykaupasta löydy. Valikoima muuttuu hyvinkin tiuhaan, mutta esimerkiksi paikallisen 7 Fjell panimon oluita on listalla aina reilusti. Talon levylautasilla on varmasti kaupungin monipuolisin musiikkikattaus.

Baran Café

Baran Café

Baran Café

Sigurds gate 21

13 hanaa (8 oman panimon), 60-70 pulloa

Baran Bryggerin oma baari, joka on myös ainut mahdollisuus päästä tutustumaan panimon oluisiin. Itse panimo sijaitsee kaupungista hieman etelään. Todella tunnelmallinen pieni ravintola, jossa istuu mielellään vaikka koko illan. Hanojen takaa löytyy usein myös panimon omistaja, jolta saa varmasti tarkimmat tiedot talon oluista.

Biskopen

Biskopen

Neumannsgate 18

12 hanaa, 130 pulloa

Tunnelmallinen baari, jossa voit törmätä myös talon kissaan Simbaan. Valikoima painottuu hieman enemmän tuontioluisiin, mutta on laajuudeltaan todella kattava. Ravintolassa näytetään kaikki Englannin valioliigan (ilmeisesti myös norjan liigan) futispelit, joten jos haluat nauttia oluista rauhassa niin ota peliaikatauluista selvää.

Café Special

Café Special

Christies gate 13

9 hanaa, 80 pulloa

Opiskelijoiden suosiossa oleva ruokaravintola, johon voi kyllä pyörähtää myös oluelle. Hintataso on hieman matalampi kuin Bergenissä keskimäärin. Tunnelmaltaan paikka on enemmän pizzeria kuin baari, mutta annokset näyttävät hyvältä. Tällaista olutvalikoimaa ei löydy monesta ruokaravintolassa.

Henrik øl & vinstove on piilotettu huolellisesti

Henrik øl & vinstove

Engen 10

54 hanaa, 150 pulloa

Oluenystävän paratiisi Bergenissä. Henrik ei juuri itseään ulospäin mainosta ja siksi tänne ei varmasti kukaan eksy vahingossa. Kapeat rappuset katutasosta johtavat hieman ruotsinlaivamaiseen baariin, jonka tunnelma syntyy ihmisistä. Tämä on paras paikka tutustua norjalaisiin pienpanimoihin.

Pingvinen

Pingvinen

Vaskerelven 14

12 hanaa, 60 pulloa

Todella rauhallinen sunnuntain hengailupaikka. Oluiden lisäksi tarjolla on mm. smørbrødiä, lihapullia ja mikä hienointa – popcornia! Todella matalankynnyksen ruokabaari, jossa voit vain viettää aikaa. Tänne ovat myös lapset tervetulleita.

Una

Una Bryggeri & Kjøkken
Bryggen 7
20 hanaa, 120 pulloa

Vanhan hansakorttelin vieressä, aivan satamassa sijaitseva Una on astetta tyylikkäämpi ruoka- ja panimoravintola. Una järjestää myös oluttastingeja ja omaakin olutta pitäisi valmistua ravintolan alakerrassa jo lähiaikoina. Palvelu on todella ystävällistä ja ammattitaitoista.

Ujevnt

Ujevnt

Christies gate 7

9 hanaa, 60 pulloa

Kiva perusbaari, johon on mukava pistäytyä yhdelle. Hanoissa löytyy aina Voss Bryggerin tuotteita ja muu valikoima vaihtelee paljon. Mukavaa palvelua ja leppoista tunnelmaa. Talosta löytyy vahvaa osaamista myös drinkkipuolella.

Bergen Whisky & Beer Festival 2015

13.-14.2. järjestettiin ensimmäistä kertaa Bergenin viski- ja olutfestivaalit. Tapahtumassa oli tarjolla reilut 1000 tuotetta, jotka tuntuivat jakautuneen melko tasan oluiden ja viskien kesken. Oluita ehdin maistella noin viideltätoista tuottajalta Norjasta Italiaan.

Viskien maistelussa olen sen verran noviisi, että jätän tarjonnan kuvailun kuvien varaan.

Ensimmäisenä silmääni osui tutun näköinen tislaamo. Kyrö Distillery Companyn Miika Lipiäinen oli esittelemässä omien tuotteidensa lisäksi myös Teerenpelin Tislaamon viskejä. Tiskin alta pääsin maistamaan myös Kyrön giniä, joka on kaiken hypetyksen arvoinen. Täydellisen puhdas ja raikas gin, jonka maku on todella suomalainen. Tuoksu on kuin olisit juuri rusentanut katajanmarjoja sormissasi. Hento mentolisuus ja tyrnisen sitruksinen jälkimaku raikastaa suun. Markkinoille on kuulemma tulossa myös tynnyrikypsytetty gin.

Beavertown Breweryn osastolla oli odotetusti aikamoinen ruuhka, mutta onneksi onnistuin vaihtamaan muutaman sanan panimon perustajan ja panijan Logan Plantin kanssa. Talon oluiden taso on kyllä huikea. Onnistuin saamaan kuvaan suosikki APAni ja sen tekijän.

Norjalainen Ægir Bryggeri oli tehnyt yhteistyössä Beavertownin kanssa loistavan Double IPAn.

Lontoolaisen kahden miehen panimon Brew By Numbersin Dave Seymour oli esittelemässä persoonallisia oluitaan. Etenkin 01/07 Nelson Sauvin Saison ja 08/03 Chocolate & Orange Stout tekivät vaikutuksen. Etiketissä ensimmäinen numero kertoo oluttyylin ja toinen reseptin.

Oslossa sijaitsevan Amundsen Bryggerin Blackbird Black IPA oli astetta parempi talon muita oluita. Uusiin etiketteihin oli panostettu hieman oluita enemmän.

Paikallisen 7 Fjell Bryggerin oluita olin odottanut ehkä eniten. Pääsin vihdoin maistamaan koko talon tämän hetkisen repertuaarin. Ulriken Double IPA oli kuitenkin ainoa joka ylsi aiemman suosikkini Svartediket Black IPAn tasolle.

Belgialaisten oluiden maahantuojalla oli myös pieni nurkkaosasto festivaalien rauhallisemmassa alakerrassa. Bavik-De Brabanderen Petrus Aged Pale, sour ale oli loistava löytö. Todella raikastava ja täydellinen balanssi. Tältä sour alen pitääkin maistua. Myös Verhaeghe Echt Kriek oli minulle täysin uusi ja iloinen löytö. Kuiva, perinteinen ja todella kirsikkainen raikastus.

Pääsin myös vihdoin maistamaan hehkutettua La Trappen Quadrupelia tynnyristä ja ilman. Tarjolla oli kolme eri tynnyrierää: #16, #17 ja #18. Tynnyrikypsennetyt versiot eivät olleet mieleeni mitenkään erityisesti, sillä perus Quadrupel on jo itsessään niin huikea lajissaan.

Oluet sai maistella hipsterihenkisesti hillopurkeista.

Tarjolla oli myös ruotsalaisen Box tislaamon ensimmäiset kolmevuotiaat viskit. Pioneer bourbontynnyristä ja Challenger sherrytynnyristä.

Välillä on piristävää maistella viskejä uudesta tammesta. Tämä oli varsin hyvä lajissaan.

Illan parhaan viskin tilleli meni kuitenkin Glendronachille. Koko repertuaari on huikea, mutta 31 vuotias Grandeur suli suuhun.

Myös vanha tuttu BFM panimo Sveitsin Jurasta oli mukana muutamalla oluellaan.

Hotelli Scandicin tilat olivat tapahtumaan hieman kolkot, ja mainostuskielto teki esittelyständeistä melko aneemisia. Monet olivat kuitenkin tapahtuman alkaessa laittaneet roll-upit ja banderollit esille kiellosta huolimatta. Pientä kansalaistottelemattomuutta hyvällä tavalla.

Kahvitasting

Bergen Kaffebrenneri

Välillä on mukavaa hakea pientä vaihtelua ja laajentaa makumaailmaansa uusilla mauilla ja tuoksuilla. Mikropaahtimo Bergen Kaffebrenneri pitää joka torstaiaamu oman laaduntarkkailumaistelun, joka on avoin myös kaikille innostuneille lipittelijöille. Muutamissa gastrotapahtumissa olen maistanut näitä ajastimien ja lämpömittarien kanssa uutettuja vaaleapaahtoisia kahveja, mutta toistaiseksi ne eivät ole tehneet suurta vaikutusta paatuneeseen espresson ystävään. Nyt kuitenkin lähdin avoimin mielin etsimään uusia aromeja.

Kahvinpaahtaja Kenneth ja popkornikonetta astetta laadukkaampi paahdin

Talon kahvinpaahtaja Kenneth Rasmussen on itseoppinut kotipaahtaja. Hän aloitti työnsä kotikeittiössä vanhasta popkornikoneesta modifioimallaan paahtimella. Tarkkuudesta, asenteesta ja loputtomasta kiinnostuksesta makuihin voi päätellä, että työtä tehdään rakkaudesta lajiin. Viimeiset viitisen vuotta Kenneth on saanut paahtaa papunsa tähän hommaan tehdyllä oikealla paahtimella, mutta vanha popkornikone löytyy edelleen paahtimon takanurkasta.

Ensin juuri jauhetut kahvinporot haisteltiin kahdeksasta eri lasista ja koetimme löytää miellyttäviä ja epämiellyttäviä aromeja. Vaaleista kahveista löytyi paljon pistäviä karpalon ja puolukan kaltaisia aromeja, mutta myös hieman häiritseviä kalaisia tuoksuja. Tummapaahtoiset kahvit taas tuoksuivat miellyttävän sikarisille ja lantaisille.

Seuraavaksi laseihin kaadettiin kuuma vesi päälle ja uuttuminen ajastettiin tarkasti. Uuttamisen jälkeen porot kaavittiin kahvin pinnalta ja pääsimme maistelemaan. Tai paremminkin ryystämään! Viininmaisteluissa olen tottunut kurlutteluun ja purskutteluun, mutta nyt piti saada aikaan ääni jolla herättäisi naapurinkin. Pyöreästä maistelulusikasta kahvi ryystettiin voimalla koko suun ja kielen kattavasti, jotta maut saatiin parhaiten esiin.

Tuoksuttelussa suosikeikseni nousseet tummat paahdot osoittautuivat maistelussa heikoimmiksi. Palaneet aromit peittivät alleen kaiken muun, kun taas vaaleapaahtoisten marjaiset ja hedelmäiset aromit nousivat pintaan. Tämän tyyppinen uuttaminen ei tietenkään ole eduksi espressoksi tarkoitetuille paahtuneemmille kahveille, mutta nyt ymmärsin kuinka paljon aromeja kovassa paahdossa menetetään.

Tämän maistelun jälkeen uskallan ehkä vihdoin tilata kahvilassa single filtration tai AeroPress –kahvin espresson sijaan. Pidänhän viineissäkin enemmän kevyistä ja aromaattisista.

Turskan kieliä pannuun

Norjalaisia herkkuja

Joskus Suomenkin kalatiskeillä olen törmännyt erikoisen näköisiin vaaleisiin möykkyihin, joita myydään edullisesti tiskin hämärässä nurkassa. Makunsa puolesta turskan kielet ansaitsisivat kuitenkin paikan mädin ja fileiden viereen.

Kieli on maultaan kalan ja kampasimpukan väliltä. Koostumus on hyvin pehmeä ja hieman rasvainen, eikä ruotokammoisten tarvitse pelätä tikkuja. Yleisimmin turskan kielet leivitetään ja paistetaan voissa rapeaksi, mutta leivitys ei ole välttämätön. Kielen pinta rapeutuu voissa paistaen ilman jauhojakin.

Helpoin perusohje:

Suolaa kielet merisuolalla tuntia ennen paistoa.

Kuivaa kielet hyvin talouspaperilla ja paista pannulla runsaassa voissa molemmin puolin kullankeltaisiksi ja rapeiksi.

Mausta valko- ja mustapippurilla.

Lisäkkeenä toimii perunamuussi tai vain hyvä rapea salaatti.

Juomaksi valikoitui norjalainen suodattamaton lager, Balder Brygg Sognapils, 4,7%. Raikas ja hieman normaalia maukkaampi lager onkin helppo perusvalinta.

Turskan kielen rasvaisuuden vuoksi viinin valinnassa kannattaa suosia hyvin raikkaita ja hapokkaita valkoviinejä. Esimerkiksi Riesling, Ranskan Alsacesta tai Saksan Rheingausta toimii varmasti.

Stout ja Portteri-ilta

Ravintola Una Bryggeri & Kjøkken

Una järjesti jälleen maanantaitastingin ja tällä kertaa teemana olivat Portterit ja Stoutit. Yhdeksän oluen kattaus oli todella laadukas ja voittajaa lukuunottamatta kärkioluiden järjestykseen saanti oli haastavaa. Oluet olivat tyyliltään hyvin erilaisia ja ero Stoutin ja Portterin välilläkin on käytännössä hieman häilyvä. Perinteisesti Portterit ovat vahvemmin humaloituja ja Stouteissa käytetään paahdettua mallasta. Oluttyylien nimeäminen on hieman sekavaa, joten keskitytään mielummin makuun.

Tässä illan oluet paremmuusjärjestyksessä:

1.

Mikkeller, Beer Geek Breakfast Stout, 7,5%

Lervig Aktiebryggerillä Norjassa pantu Stout oli illan kiistaton ykkönen. Maku on todella suuntäyttävän pehmeä ja suklainen, jota sopiva bitterisyys tasapainottaa. Pieni makeus nostaa paahdetun karamellin ja kookoksen pintaan. Pehmeää espressoa, ruisleipää ja tummaa suklaata. Aika lailla täydellinen olut!

2.

Thisted Bryghus, Limfjords Porter, 7,9%, Tanska

Jo tuoksu toi mieleen jotain todella tuttua – Koffin Portteria. Nestemmäinen ruisleipä joka on hieman hapan ja bitterinen. Tummaa suklaata ja loppumaussa tupakkaa. Sokkomaistona luulisin juovani Koffia. Myöhäis-iltojen nautiskeluolut.

3.

Beer Here, Kremlin Crude, Russian Imperial Stout, 10%, Tanska

Petollisen juotava vahvuisekseen ja ajankohtainen etiketti. Humalat edellä tuleva suklainen ja suodatinkahvimainen maku. Vain hennosta kirsikkaisuudesta voi päätellä että oluessa on reilusti alkoholia. Miellyttävän paksu meditointiolut. Tämä oli illan ainut hanaolut, jonka takia en saanut kuvaa pullosta.

4.

To Øl, By Udder Means, Milk Stout, 7%, Tanska

Harkitsen edelleen pitäisikö tämän sittenkin olla kolmantena. Kattauksen persoonallisin olut, jonka valmistuksessa on käytetty laktoosia. Tuoksu on todella tuhti ja kirsikkainen. Alkoholi on hieman irti, mutta ensimmäistä kertaa se ei häiritse minua. Kirsikkasnapsin aromi ja purevuus tasapainottaa pehmeää ja vahvan kaakaoista makua. Jälkimaku on melko bitterinen. Tämä maku jäi parhaiten mieleen.

5.

Nøgne Ø, Porter, 7%, 29 IBU, Norja

Illan klassikko. Super pehmeä ja suklainen olutpirtelö. Tummaa kahvia ja nahkaa. Melko kevyesti humaloitu ja helposti juotava Portteri. Erittäin miellyttävä ja taspainoinen "perusportteri".

6.

7 Fjell, Rundemanen, Rye Stout, 5,7%, 60 IBU, Norja

Tästä tulee jo hieman tumma IPA mieleen. Hedelmäinen ja humalainen tuoksu jatkuu myös maussa. Viskimäinen ja ruisleipäinen maku ei ole kuitenkaan stoutmaisen tuhti, vaan astetta kevyempi. Joulumausteinen jälkimaku on kuitenkin hieman vetinen.

7.

Beavertown, Smog Rocket, Smoked Porter, 5,4%, Englanti

Tältä oluelta odotin paljon, koska maistamani Beavertownin oluet ovat olleet niin uskomattoman hyviä. Ei tämäkään missään nimessä ole heikko. Suutuntuma on todella kuohuva, jopa kuohuviinimäinen. Suu täynnä kuohua ei mauista oikein meinaa ensin saada selvää. Sitten pintaan nousee savuviskin aromeja ja ruisleipää. Hieman pistävä, mutta juotavan "kevyt" ja hauskasti omenainen jälkimaku.

8.

Hornbeer, Caribbean Rumstout, 10%, Tanska

Kattauksen mörkö. Olut on rommitynnyrissä kypsytetty ja rommilla maustettu. Rommi maistuu eniten alkumaussa ja alkoholi hieman kihelmöi kielellä. Maussa paljon vaniljaa ja kitkerää espressoa. Tämä on kuin kokonainen ateria. Puolen litran pullo on todella erikoinen valinta oluelle jota ei pysty pientä lasillista enempää kerralla juomaan. Kannattaa avata kaverin kanssa.

9.

Mikkeller, Texas Ranger, Chipotle Porter, 6,6%

Olut on valmistettu Belgiassa De Proef panimolla. Chipotle chilillä maustettu Portteri ei ollutkaan niin paha kuin miltä kuulostaa. Maku on ensisijassa hyvin kahvinen ja tuhti. Chilin huomaa vasta jälkimaussa kevyenä poltteena, ja chilin ja paprikan makuisena. Olut on aavistuksen tunkkainen ja raikastava bitterisyys uupuu.

Kaikki oluet olivat todella huippulaatuisia ja joisin mitä tahansa näistä uudestaan. On hyvin vaikeaa laittaa järjestykseen oluita, jotka kaikki ovat hyviä. Suosittelen maistamaan näitä kaikkia.

Viiniä oluessa

Yeastie Boys feat. Some Young Punks

Tunnin haahuilu Norjan Vinmonopoletissa tuotti hienon löydön. Uusi-Seelantilainen panimo Yestie Boys on valmistanut kolmen oluen Spoonbender sarjan, jonka valmistukseen on käytetty austraalialaisen Some Young Punks viinitalon jalohomeista jälkiruokaviiniä. Valitettavasti monopolissa ei juuri tuota jalohomeista Viognieria ollut (jota en löydä edes heidän sivuiltaan), mutta korniakin korninpi Passion has Red Lips, Shiraz-Cabernet löytyi.

En oikein tiedä mitä Some Young Punks viinehtimöstä sanoisi tämän viinin ja nettisivun perusteella... Talon "tekocool" imago haiskahtaa jo kaukaa, eikä viinin laatukaan anna anteeksi yliampuvaa nuoruuden haikailua. Aseita, tissejä, autoja, monstereita, pääkalloja, c-kassuja, merirosvoja, verta ja graffiteja – jäikö joku klisee vielä mainitsematta?

Pahin ongelma on, ettei viini istu tähän imagoon alkuunkaan. Pullo ja tuotekuvailut antavat odottaa jotain valtavirrasta poikkeavaa ja perinteille haistattelua, mutta sisältö osoittautuu perus aussigrilliviiniksi.

Passion has Red Lips 2013

76% Shiraz, 24% Cabernet sauvignon

14,5% vol.

30% kypsytetty ranskalaisessa tammessa ja 70% terästankeissa.

Tuoksu on hyvin keitetyn hilloinen ja aavistuksen alkoholinen. Mansikkaa, minttua ja vahvaa rautaisuutta. Keitetyt aromit jatkuvat tunkkaisen mehuisassa ja täyteläisessä maussa. Metallinen vivahde on saanut seuraksi nahkaa ja boysenmarjaa.

Tanniinit ovat pehmeät, mutta hapot korostavat metallisuutta ja häivyttävät hedelmää. Tämä viini kannattaa juoda grillijuhlissa hyvin jäähdyttettynä, jotta ylikypsät aromit ja alkoholisuus vähän rauhoittuvat.

Yeastie Boys on laadullisesti toiselta planeetalta – tai ainakin toiselta saarelta. Uusi-Seelantilainen kahden miehen panimo on haihduttanut jalohomeisesta jälkiruokaviini Viognierista jonkinlaisen siirapin, jota ovat käyttäneet Spoonbender sarjan oluissa. Mikä hienointa, sen myös maistaa.

The Last Dictator

Imperial Porter, 10%, 72 IBU

Tuhdin maltainen ja hedelmäinen tuoksu antaa odottaa paljon. Maku on aluksi hyvin perinteisen portterinen. Tummaa suklaata ja jouluista kuivakakkua, mutta sitten alkaa tapahtua. Bitterin kiristyksen häivyttyä suusta alkavat makeat ja karamelliset vivahteet nousta pintaan. Olut on kuin jälkiruoka. Jalohomeisen viinin aromit alkavat hiipiä vasta minuutin päästä, maltaan maun kaikotessa. Tätä ei kannata juoda kiireellä.

Tämän jälkeen alkaa väistämättä tehdä mieli kuunnella Beastie Boysia.