Hengästyttävä olutviikko
Tap Takeover ja panimobileet
Tap Takeover voisi olla suomeksi hanavaltaus tai hanakaappaus. Nämä ovat loistavia mahdollisuuksia vertailla oluita ja päästä jyvälle panimon tyylistä. Ajatuksena on, että ravintola ottaa määräajaksi paljon saman panimon tuotteita hanoihin ja yleensä ensimmäisenä päivänä pidetään iso tasting panimon edustajan vetämänä.
Apollon viihtyisä levykaupan ja baarin yhdistelmä ja Kinn Bryggeri järjestivät yhdentoista hanan kattauksen. Mukana oli myös ensimmäistä kertaa tarjolla ollut englantilainen portteri Svartekari.
Kinn Bryggerin tyyli on astetta kevyempi, ja tavoitteena on tehdä selkeästi juotavampia oluita kaikissa lajeissa. Panimon linjasta ei löydy yhtään olutsieppojen reittaussormea kutkuttavaa makupommia vaan oluet ovat tehty peruskuluttajaa ajatellen.
Tastingin parhaiksi oluiksi nousivat:
Bresjnev Imperial Stout
Tuoksun vahva tummasuklaa ja espresso voimistuvat suussa pitkäkestoiseksi meditointiolueksi. Maku ei ole tukossa ja kokonaisuus on tasapainossa. Astetta elegantimpi Imperial Stout.
Skoddehav IPA
Perinteisen voimakas ruohoisuus täyttää nenän, mutta se on samalla raikas ja täyteläinen. Hieman vehnäisen oloinen maku on pehmeän pilvinen ja humalat purevat mukavasti koko matkan. Maku on kuitenkin aavistuksen lyhyt. Skoddehav (pilvinen meri) sopii tälle nimeksi täydellisesti.
Solsnu Bière de Garde (Saison)
Hennon hapan ja hedelmäinen tuoksu vie ajatukset belgivehnään. Miellyttävän pehmeää ja makeahkoa belgihiivaista kokonaisuutta komppaa kuitenkin pieni bitterisyys. Tasapainoinen ja helposti juotava terassiolut (vaikka jouluolut onkin).
Olutravintola UNAn hanat oli vallattu kahden panimon toimesta. Stavangerista tuleva Lervig Aktiebryggeri ja tanskalainen Hornbeer täyttivät kaikkiaan 14 hanaa. Lervigin oluista olen pitänyt jo pitkään, ja odotukset olivat korkealla. Näitä löytyy silloin tällöin myös Suomen baareista. Hornbeer oli tuttu vain Caribbean Rumstoutistaan, joka on kerännyt paljon hyviä arvioita, mutta ei noussut suosikkeihini stout-tastingissä.
Illan suosikit:
Lervig, Double Black Tide Black IPA. Yhteistyössä jenkkipanimo Boneyardin kanssa.
Savu ja tervalakritsin tuoksu hyökkää nenään jo lasin täyttyessä edessäni. Pikimusta olut on täynnä kaikkea mitä Black IPAlta odottaa ja kerroksia riittää. Kahvia, karamellia, salmiakkia ja tervaa. Silti olut on helposti juotavissa ja jopa elegantti. Pitkässä jälkimaussa alkavat humalatkin erottua paremmin.
Nyt ollaan outouden äärellä. 17,5% vahvuinen, Grandiosa-pakatepizzoilla maustettu Stout. Ajatus kuulostaa ällöttävältä, mutta lopputulos on maistuva. Öljyinen ja musta olut tuoksuu suomalaiselle leivontasiirapille ja kirsikkasnapsille. Lämmittävän polttavasta mausta tunnistaa chiliä, raakalakritsia ja paahdettua sokeria. Jotain ihan uutta.
Hornbeer, Framboise Sour Ale.
Hyvin tyyppillinen ja perinteinen lambic-tyylinen vadelmaolut, joka on juuri sopivan hapan. Vadelman todella maistaa tuoreen raikkaana, ja hapokkuus puraisee kivasti. Jälkimaku alkaa taittaa mansikkaan ja houkuttelee uuteen hörppyyn.
Perjantai-ilta oli kalenterissa varattu bergeniläisen 7 Fjell panimon avoimille oville. Tällä kertaa vierailevana kumppanina oli Norjan varmasti tunnetuin panimo Nøgne Ø. Tarjolla oli 7 Fjellin koko tämän hetkinen tuotanto ja Nøgneltä kuusi hanaa joulukauden erikoisuuksia. Tarjolla oli myös norjalaisia jouluajan perinneruokia, ja bändi alkoi viritellä nurkassa kun olimme perheen kanssa lähdössä. Onko suomessa joku laki joka kieltää panimon muuttamisen anniskelutilaksi vai miksi en ole kuullut vastaavista tapahtumista Suomessa?
Lampaan pään (Smalahove) syöminen tuntui todella groteskilta, mutta etenkin posket maistuivat todella hyvälle. Koko komeus on keitetty tuntitolkulla kasvisliemessä ja syödään perunoiden ja lanttumuusin kanssa. Jos kiinnostaa niin resepti löytyy täältä. Silmä on kuulemma paras pala – jäi syömättä.
Ja loistavia oluitakin löytyi.
Nøgne Ø, Kriek of Telemark Sour Ale.
Kirkkaan joulun punainen Kriek on todella kirsikkainen. Sopivan hapan suutuntuma jatkuu pitkään ja houkuttelee maistamaan uudelleen. Hyvin belgimäinen, mutta raikkaamman mehuinen kokonaisuus.
7 Fjell, Kriksen IRA (Indian Red Ale).
Suuntäyteinen ja perhemästi humaloitu Red Ale on katajaisen pihkainen ja miellyttävä. Täydellinen kumppani pitkään kypsyneelle possunkyljelle. Tämä on loistava jouluolut, vaikka ei olekaan sesonkiin tehty. Toimisi suomalaisessa joulupöydässä.
Tuoreista humalista pantu APA tuoksuu ja maistuu kuin juuri käsissä murskattu humalakäpy. Sitruksinen pitkä maku on sopivan bitterinen ja kitalakeen jää hauska öljyinen tunne. Tästä jää hyvä fiilis ja ajatukset lentävät kesään.
Hieno viikko. Opin jällen todella paljon oluista ja olutkulttuurista. Viinimiehenä huomaan monesti lähestyväni mallasherkkuja hieman eri kulmasta kuin vannoutuneemmat olutharrastajat. Tap Takeover -tapahtumista pidin huomattavasti olutfestareita enemmän, koska ne antavat aikaa keskittyä ja vertailla yhden panimon tuotantoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti