torstai 11. elokuuta 2016

Luomuviinin pimeä puoli
Todellisuus etiketin takaa

Mitä oletat saavasi kun ostat luomuviiniä? Luonnonmukaisesti ilman myrkkyjä ja lannoitteita kasvaneista rypäleistä tehtyä manipuloimatonta viiniä? Viinitarhoilta, joissa leppäkertut ja ankat syövät tuholaiset kukkaniittyjen keskellä.
Tämä on se kuva jolla luomuviini myydään. Ja kuva jonka halutaan jäävän kaikille viinitilalla vieraileville mieleen.

Todellisuus viinitarhoilla on usein hieman toinen.
Luomutilojen traktorit huristelevat tarhoilla siinä missä muutkin – ja itseasiassa huomattavasti enemmän. Luomutuottajia on monenlaisia, ja heistä useat hoitavat tarhansa todella hyvin. Kirjoitukseni tarkoitus onkin tuoda esiin luomusertifioinnin yllättävän suuri joustavuus ja omat havaintoni alan sisältä.

Luomusäännökset sallivat kuparin ja rikin käytön homeentorjunnassa, koska niille ei ole olemassa tehokkaita luomukorvikkeita. Ilman niitä Keski-Euroopan viinitarhoilta ei kerättäisi syksyllä kovinkaan montaa tervettä terttua. Tavallinen tila saa lisätä ruiskutuksiin teollisesti valmistettuja homeenestoaineita, joiden tehoaika on pidempi ja näin ruiskutuskertojen määrä ja kuparin tarve vähenee. Luomutilallinen sen sijaan joutuu ruiskuttamaan jokaisen sadejakson jälkeen kuparia ja rikkiä aina uudestaan.
Tästä johtuen luomutarhoja joudutaan ruiskuttamaan lähes kaksi kertaa enemmän kuin muita. Kuparia on maaperässä luonnostaankin, mutta suurissa määrissä se muodostuu ympäristölle haitalliseksi.
Halu käyttää vähemmän kuparia onkin todennäköisesti yleisin yksittäinen syy miksi monet tilat käyttävät muita luomumenetelmiä, mutta eivät halua luomusertifiointia.

Tältä näyttää elokuussa muuten normaalisti hoidettu viiniköynnös, joka on kasvanut "luonnonmukaisesti" ilman kuparia ja rikkiä. Syy siihen miksi kuvassa on vielä muutamia homeilta säästyneitä marjoja on, viiden metrin päässä sijaitseva hoidettu viinitarha, josta homeenestoaineet ovat sumunneet myös tänne.

Luomusäädökset eivät sisällä myöskään rajoitteita hiilijalanjäljen suhteen. Jatkuva traktorilla ruiskuttaminen tarhoilla pakkaa maaperää kovaksi ja pakottaa ajamaan tarhoilla vielä useammin maanmuokkausaura perässä. Traktorilla voidaan lisäksi leikata ruoho, harventaa lehtiä, latvoa köynnösrivit jne.

Hyönteismyrkkyjen käyttö ei ole luomutuotannossa kielletty. Luonnonmukaisten myrkkyjen käyttö on yleistä ja myös hyönteisten lisääntymistä sekoittavien feromoniansojen käyttö on sallittu. Tarjolla on liuta orgaanisia hyönteismyrkkyjä kuten kuparisulfaatti, nikotiini, rikkikalkki ja pahimpana pyretriini.

Luomulannoittaminen onkin sen verran monisyinen aihe, että siitä voisi kirjoittaa ihan oman juttunsa. Luomutilat luonnollisestikin lannoittavat tarhoja koska muuten harrastettaisiin ryöstöviljelyä. Maahan täytyy antaa takaisin se mitä on otettukin. Karrikoiden voi sanoa, että perinteinen kasvattaja heittää lannoitteen säkistä ja luomuviljelijä säkistä, jossa lukee luomu. Ero on lannoitteen valmistusmenelmissä. Typpi on typpeä kummassakin säkissä. Teollinen typpilannoite valmistetaan ilmasta mekaanisten ja kemiallisten prosessien avulla kun taas luomutyppi tehdään mm. eläinten jätöksistä (broilerin kakka) ja kalateollisuuden perkuujätteistä. Monet luomutuottajat käyttävät typpilannoitteena teollisten valmisteiden sijaan kompostoitua lantaa. Tässä täytyy olla tarkkana alkuperän suhteen sillä esimerkiksi tehotuotetun kanalan jätteet sisältävät paljon raskasmetalleja. Kompostin käytön suurin etu on sen hitaammassa imeytymisessä maaperään, jolloin ravinteet eivät huuhtoudu sadevesien mukana yhtä nopeasti. Kompostin käyttö on kuitenkin huomattavasti työläämpää ja kalliimpaa kuin valmiiden rakeiden tai nesteen levittäminen. Ei olekaan vaikea arvata kumpaa menetelmää alle kympin luomuviinin tuottaja käyttää.

Rikkamyrkky glyfosaatin (Roundup) käyttö luomutarhoilla on kielletty ja siitä ovat kovalla vauhdilla luopumassa myös luomusertifioimattomat tuottajat. Sen haitoista ympäristölle on melko kiistattomat todisteet. Rikkakasvien kasvua hillitään leikkuulla, maan mekaanisella muokkauksella ja käsin kitkemällä.

Glyfosaattiruiskutuksella hoidettu viinien aluskasvillisuuden poisto

Vesijalanjälkeäkään ei ole luomutuotannossa rajoitettu. Viinialueilla joissa keinokastelu on sallittua, se on sallittua myös luomuviljelijöille.

Käytännössä luomuviinitarhan voisi siis istuttaa aavikolle kasvihuoneeseen, kuljettaa kalkkikivipitoista maata Ranskasta, asentaa kastelujärjestelmät, kontrolloida lämpöä ilmastointilaitteilla ja tuhota kaikki hyönteiset. Homeet eivät aavikolla olisi suuri ongelma, mutta varmuudeksi voi ruiskuttaa kupariasulfaattia läpi kasvukauden. Luomumerkki kylkeen ja pullo viinikaupan hyllylle – AOC Sahara.

Luomutuotannossa on todella paljon hyviä puolia ja niitä käyttävät myös monet ei sertifioidut viljelijät. Suurempi kysymys onkin, onko yleensäkään järkevää kasvattaa viinilajikkeita, joilla ei sillä alueella ole luonnostaan minkäänlaisia menestysmahdollisuuksia? Saati kutsua sitä luonnonmukaiseksi viljelyksi. Jos viiniä haluttaisiin Keski-Euroopassa viljellä oikeasti luonnonmukaisesti, se voitaisiin tehdä homeille vastustuskykyisillä hybridilajikkeilla ja hoitaa tarhaa muuten hyvin pedantein luomumenetelmin. Tämä taitaa jäädä tosin vain natural wine-hifistelijöiden tehtäväksi.

Miten valveutunut viininjuoja sitten voi tietää mitä viiniä kaupasta kannattaa ostaa? Tuottajien nettisivuilla tai etiketeissä ei yllälueteltuja ongelmia mainita. Ainoa mahdollisuus taitaa olla viinintuottajan henkilökohtainen tunteminen, joka viinialueiden ulkopuolella eläville ei olekaan ihan helppo tehtävä.
Luomu ei siis ole tae ympäristön kannalta kestävästä ja hyvästä viininviljelystä, mutta todennäköisyys saada ekologisesti parempi viini on silti suurempi kuin ei sertifioiduissa.


7 kommenttia:

  1. Hei ja kiitos monipuolisesta artikkelista!

    Kuparisulfaattia on koettu ongelmalliseksi myös ranskalaisten luomuviininviljelijöiden keskuudessa.

    "Winemakers drop organic status to support environment"
    "Domaine de Fondrèche in Mazan, under the French appellation of Côtes de Ventoux, just announced that it planned to withdraw its organic certification, which it had been growing wines under since 2009. The winery cited copper buildup in its fields, the result of using copper sulfate, one of a number of pesticides allowed by organic certifiers around the world (including the French Ecocert, as well as the USDA’s National Organic Program).

    “I believe now that certain synthesized products applied at the right moment may offer better environmental protection than some organic alternatives, but these are all banned by Ecocert,” Sebastien Vincente, proprietor of the winery, told Decanter, a trade magazine. He also noted that since conventional pesticides are stronger and more targeted, he wouldn’t be using as much tractor fuel to disseminate the pesticides."

    https://www.geneticliteracyproject.org/2016/03/13/winemakers-drop-organic-status-to-support-environment/

    Mutta minua ihmetyttää yksi kommentti glyfosaatista: "Sen haitoista ympäristölle on melko kiistattomat todisteet." Missäköhän ne todisteet? Olen itse maanviljelystä kirjoittava bloggaaja ja biologi, ja olen lukenut glyfosaatista paljon tutkimuksiin nojaavia analyyseja enkä ole tietoinen sanotuista ympäristöhaitoista.

    Jos sinulla on sellaisia tutkimuksia tiedossa, niin kuulisin niistä mielelläni!
    Kiitos, Iida/Thoughtscapism (thoughtscapism.com)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Iida, Juuri tästä syystä käytin sanaa "melko kiistattomat". Ilmeisesti täysin vedenpitäviä tutkimuksia tästä ei vielä ole, mutta yhteyttä mehiläiskuolemiin pidetään erittäin todennäköisenä http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25063858
      Vaikka glyfosaatista ei olisikaan maaperälle pysyviä haittoja, kaiken kasvisolukon tuhoaminen viinien ympäriltä ei ainakaan lisää biodiversiteettiä viinitarhoilla. Monet viljelijät ajavat vielä kaiken heinän ja ruohon tarhoilta ruiskutusten lisäksi.

      Poista
    2. Tässä ihan tavan talliaisena kommentoisin, että olen myös seurannut tiiviisti glyfosaattitarinaa ja argumentteja puolin ja toisin on runsaasti. En kannata synteettisten myrkkyjen käyttöä ylipäätään, mutta tämä aihe ei ole kuitenkaan niin yksioikoinen näin tehomaatalouden aikana. Jos halutaan kunnon satoja niin on melkeinpä turvauduttava näihin aineisiin. Jos glyfosaatti nyt kielletään EUssa (sai juuri pari vuotta lisäaikaa) niin maataloustuottajat siirtyvät seuraavaan vastaavaan tuotteeseen, joka on ehkä jopa haitallisempi kuin glyfosaatti. Tätä tietenkin aletaan tutkia vasta tarkemmin kun uusi aine on laajemmassa käytössä. Eli tässä mennään mahdollisesti ojasta allikkoon.
      Mikä olisi sitten kestävää maataloutta? Oma "Linkolalainen" näkemykseni on, että maapallo on yksinkertaisesti ylikansoitettu ja tämä asettaa maatalouden suurten tuotantopaineiden alle. Paluu viljelyyn ilman synteettisiä myrkkyjä laskisi tuotantomääriä huomattavasti ja vastaavasti hinnat nousisivat pilviin. Olisin silti tämän suuntauksen kannattaja, mutta ajatus on käytännössä lähinnä utopiaa.

      Poista
    3. Tuotantomäärät hehtaaria kohden eivät ole viinin luomutuotannossa ongelma, koska satomääriä säädellään harvennuksilla joka tapauksessa kaikilla tarhoilla. Eli luomutuotanto ei vähennä satoa. Tämä on myös yksi vääristynyt argumentti joka kummittelee luomuviinikeskustelussa jatkuvasti. Muussa maataloudessa luomu taitaakin melko poikkeuksetta vähentää satomääriä.

      Poista
    4. Tarkoitan siis väitettä, että luomuviinit ovat parempia koska satomäärät ovat pienempiä. Jokainen tuottaja voi leikata satoaan juuri niin paljon kuin haluaa ja tuottaa vaikka yhden tertun per viini.

      Poista
    5. Kiitos tutkimuksesta! Olisin kuitenkin aika varovainen, ei olla vielä lähellä kiistattomuutta kun yksi labra on nähnyt pieniä eroja testi-olosuhteissa mehiläisten lentoajoissa. Hakusanoilla glyphosta sekä bee taikka apis löytyy nimittäin kokonaista 10/11 tutkimusta, joista muutama sen sijaan vahvistaa sen, että glyfosaatti nimenomaan ei aiheuta terveyshaittoja mehiläisille edes suoraan päälle suihkutettuna. Siitä että yksi ryhmä löytää oppimis-eroja siihen että voi sanoa että glyphosaatti todella aiheuttaa niitä *ja* että sillä on käytännössä niin suuri vaikutus että se vaikuttaa mehiläisten terveyteen, on aika pitkä matka.

      Tässä muutama:

      Study Finds Glyphosate and Acetamiprid to Have Relatively Low Toxicity for Honey Bees
      https://entomologytoday.org/2015/10/13/glyphosate-acetamiprid-low-toxicity-honey-bees-2/
      Itse tiedeartikkeli: http://jee.oxfordjournals.org/content/early/2015/09/05/jee.tov269

      Sekä:
      "Glyphosate levels in pollen were approximately 10 times higher than in nectar and glyphosate demonstrated rapid decline in both matrices. Residue data along with foraging rates and food requirements of the colony were then used to set dose rates in the effects study. In the second stage, the toxicity of technical glyphosate to developing honeybee larvae and pupae, and residues in larvae, were then determined by feeding treated sucrose directly to honeybee colonies at dose rates that reflect worst-case exposure scenarios. There were no significant effects from glyphosate observed in brood survival, development, and mean pupal weight. Additionally, there were no biologically significant levels of adult mortality observed in any glyphosate treatment group."
      http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24616275

      Olen kirjoittanut juurta jaksain siitä, mitä kaikkea sen sijaan on mehiläisten terveydentilan takana, koska torjunta-aineet (vastoin yleistä käsitystä) ovat siinä asiassa aika pieni osa - mutta silti on tärkeä huomioida niiden asianmukainen käyttö, että haitta mehiläisille voidaan välttää.

      https://thoughtscapism.com/2015/10/14/if-you-care-about-bees-look-past-neonicotinoids/

      Mitä tulee torjunta-aineisiin yleensä, on tärkeä suhteuttaa ympäristövaikutukset toisiinsa, niin että ollaan tietoisia siitä, mitkä ovat isoimpia rasitteita ympäristölle. Resurssien (maan, veden, ravinteiden, polttoaineen) käyttöä kun voidaan myös usein parhaiten leikata juuri oikealla tuholaisten torjunnalla.

      "Marc Brazeau has written an insightful piece on this topic: Focus On Pestidices Is a Distraction From Major Eco Impacts, where he reports on a research paper looking at the largest environmental areas of concern, titled Leverage points for improving global food security and the environment, in the journal Science. He makes some important observations on the relatively low impact of pesticides vs several other factors in farming:

      The environmental impacts highlighted include water use and irrigation; nutrient leaching and eutrophication due to excess nitrogen and phosphorus; land use, especially tropical deforestation; and greenhouse gases, especially N2O but also carbon and methane. If you look at the research on the environmental impacts of food production by researchers like geophysicist Gidon Eshel of Bard College (Michael Pollan’s go-to source on these matters) you will find a similar set of concerns and the same absence of pesticides as an environmental concern." http://fafdl.org/blog/2015/03/06/focus-on-pesticides-is-a-distraction-from-major-eco-impacts/

      Itse olen kirjoittanut erooppalaisesta perspektiivistä maatalouden ympäristövaikutuksista enemmän täällä, mikäli se kiinnostaa: https://thoughtscapism.com/2016/07/21/environmental-impacts-of-farming/

      Maanviljely on mielestäni erittäin monisyinen, kiehtova ja tärkeä aihe. Mukava lukea maltillista ja mielenkiintoista keskustelua kaiken kaikkiaan yllä.

      Iida

      Poista
    6. Kiitos näistä linkeistä. En tosiaan ole perehtynyt glyfosaattiin näin perinpohjin vaan seurannut eniten normimedian uutisointia (joka tyypillisesti on sensaatiohakuista) ja viinialan julkaisuja. Rikkamyrkkyjen poisjättäminen viinitarhoilla tosiaan lisää jälleen kerran traktorilla ajamista, tosin muitakin keinoja aluskasvillisuuden hillitsemiseen on. Erilaiset peittotekniikat (heinämatot ja muovit) voisivat olla se paras ratkaisu.

      Poista