Mielijuomaani

Bergen Whisky & Beer Festival 2015

13.-14.2. järjestettiin ensimmäistä kertaa Bergenin viski- ja olutfestivaalit. Tapahtumassa oli tarjolla reilut 1000 tuotetta, jotka tuntuivat jakautuneen melko tasan oluiden ja viskien kesken. Oluita ehdin maistella noin viideltätoista tuottajalta Norjasta Italiaan.

Viskien maistelussa olen sen verran noviisi, että jätän tarjonnan kuvailun kuvien varaan.

Ensimmäisenä silmääni osui tutun näköinen tislaamo. Kyrö Distillery Companyn Miika Lipiäinen oli esittelemässä omien tuotteidensa lisäksi myös Teerenpelin Tislaamon viskejä. Tiskin alta pääsin maistamaan myös Kyrön giniä, joka on kaiken hypetyksen arvoinen. Täydellisen puhdas ja raikas gin, jonka maku on todella suomalainen. Tuoksu on kuin olisit juuri rusentanut katajanmarjoja sormissasi. Hento mentolisuus ja tyrnisen sitruksinen jälkimaku raikastaa suun. Markkinoille on kuulemma tulossa myös tynnyrikypsytetty gin.

Beavertown Breweryn osastolla oli odotetusti aikamoinen ruuhka, mutta onneksi onnistuin vaihtamaan muutaman sanan panimon perustajan ja panijan Logan Plantin kanssa. Talon oluiden taso on kyllä huikea. Onnistuin saamaan kuvaan suosikki APAni ja sen tekijän.

Norjalainen Ægir Bryggeri oli tehnyt yhteistyössä Beavertownin kanssa loistavan Double IPAn.

Lontoolaisen kahden miehen panimon Brew By Numbersin Dave Seymour oli esittelemässä persoonallisia oluitaan. Etenkin 01/07 Nelson Sauvin Saison ja 08/03 Chocolate & Orange Stout tekivät vaikutuksen. Etiketissä ensimmäinen numero kertoo oluttyylin ja toinen reseptin.

Oslossa sijaitsevan Amundsen Bryggerin Blackbird Black IPA oli astetta parempi talon muita oluita. Uusiin etiketteihin oli panostettu hieman oluita enemmän.

Paikallisen 7 Fjell Bryggerin oluita olin odottanut ehkä eniten. Pääsin vihdoin maistamaan koko talon tämän hetkisen repertuaarin. Ulriken Double IPA oli kuitenkin ainoa joka ylsi aiemman suosikkini Svartediket Black IPAn tasolle.

Belgialaisten oluiden maahantuojalla oli myös pieni nurkkaosasto festivaalien rauhallisemmassa alakerrassa. Bavik-De Brabanderen Petrus Aged Pale, sour ale oli loistava löytö. Todella raikastava ja täydellinen balanssi. Tältä sour alen pitääkin maistua. Myös Verhaeghe Echt Kriek oli minulle täysin uusi ja iloinen löytö. Kuiva, perinteinen ja todella kirsikkainen raikastus.

Pääsin myös vihdoin maistamaan hehkutettua La Trappen Quadrupelia tynnyristä ja ilman. Tarjolla oli kolme eri tynnyrierää: #16, #17 ja #18. Tynnyrikypsennetyt versiot eivät olleet mieleeni mitenkään erityisesti, sillä perus Quadrupel on jo itsessään niin huikea lajissaan.

Oluet sai maistella hipsterihenkisesti hillopurkeista.

Tarjolla oli myös ruotsalaisen Box tislaamon ensimmäiset kolmevuotiaat viskit. Pioneer bourbontynnyristä ja Challenger sherrytynnyristä.

Välillä on piristävää maistella viskejä uudesta tammesta. Tämä oli varsin hyvä lajissaan.

Illan parhaan viskin tilleli meni kuitenkin Glendronachille. Koko repertuaari on huikea, mutta 31 vuotias Grandeur suli suuhun.

Myös vanha tuttu BFM panimo Sveitsin Jurasta oli mukana muutamalla oluellaan.

Hotelli Scandicin tilat olivat tapahtumaan hieman kolkot, ja mainostuskielto teki esittelyständeistä melko aneemisia. Monet olivat kuitenkin tapahtuman alkaessa laittaneet roll-upit ja banderollit esille kiellosta huolimatta. Pientä kansalaistottelemattomuutta hyvällä tavalla.