Franciacorta

Kallistuvat kuplat

Milanon ja Gardajärven väliin jää Lombardian tunnetuin viininviljelyalue Franciacorta. Alue tuottaa kiistatta Italian parhaat kuohuvat, jotka valmistettaan samppanjan tapaan perinteisellä pullokäymismenetelmällä. Rypäleetkin ovat pääosin samat kuin esikuvallaan. Chardonnayn ja Pinot Noirin lisäksi viineissä on sallittu Pinot Blanc, Pinot Meunierin sijaan.

Franciacortaa on pidetty köyhänmiehen samppanjana hyvän hinta-laatusuhteensa ansiosta. Viime vuosien aikana alueen arvostus ja hinta ovat nousseet laatua huomattavasti nopeammin ja hyvästä Franciacortasta saakin maksaa jo lähes yhtä paljon kuin samppanjasta.

Viinimatkailijalle Franciacortan alue tarjoaa loistavien viinien lisäksi lähinnä Lago d´Iseon hienot maisemat ja perinteiset italialaiset rantakylät. Alue on kumpuilevaa maaseutua, eikä viiniturismista ole rakennettu Toscanan tai Piemonten tapaista vetonaulaa.

Tunnetuimpien viinitalojen puitteet ovat kuitenkin italialaisittainkin melko mahtailevia. Ca´ del Boscon pihalla olevat veistokset ovat jo itsessään vierailun arvoiset.

Franciacortaa halajaville suosittelen Gourmondon ja Superioren nettikauppojen selailua. Alkon kahdesta perusvalikoimassa olevasta pullosta Bellavista Brut on erittäin klassinen ja laadukas valinta.

Vuosikertataulukot

Mihin kannattaa luottaa?

2002 oli monilla Euroopan viinialueilla todella huono. Etelä-Rhonessa, Piemontessa ja Toscanassa nähtiin yksi historian huonoimmista vuosista. Toscanan kevät oli myöhässä ja toukokuu oli mittaushistorian sateisin. Viileät ja märät ilmat jatkuivat myös heinäkuusta sadonkorjuuseen saakka, jolloin alikypsät rypäleet poimittiin kuurosateiden lomassa homeiden riivaamina (lainauksia vuosikertakuvailuista).

2015 vuosikertataulukot lyttäävät Chianti-vuoden 2002:

The Wine Advocate: 75/100 (drink now)

Decanter: 2/5

Wine Spectator: 79/100 (past peak)

Wine Enthusiast: 83/100 (maybe undrinkable)

Miltä sitten maistuu 13 vuotta vanha, 2002 Chianti Classico Riserva – no todella hyvälle!

Kuitenkin monien kriitikkojen mielestä kyseisenä vuonna ei olisi edes saanut pullottaa Riservaa.

Cappanelle Chianti Classico Riserva 2002 on todella hienosti kypsynyt ja tasapainoinen. Perinteisen Chiantin nahkaisen hapokkuuden alta paljastuu paahteisia tummansuklaan aromeja. Yrttisyys ja iän pyöristämät tanniinit istuttavat tämän pullon pöytään perinteisten Pohjois-Italian herkkujen kanssa. Pullo kuitenkin löytyi puoleen hintaan poistohyllystä pölyyntyneenä.

Kuten vuosikertataulukoiden pistehajonnastakin voi jo päätellä, on vuosikertojen pisteyttäminen melkoista arpapeliä. Sääolosuhteet vaihtelevat pienelläkin alueella suuresti. On täysin mahdoton arvioida Toscanan kokoisen alueen vuosikertaa yhdellä arvosanalla. Saatikka sitten koko Pohjois-Italian. Monet kriitikot antavat pisteytyksessä paljon painoarvoa viinin kypsymispotentiaalille, mikä vääristää tilannetta entisestään. Huippuvuoden viini voi olla kolmevuotiaana kireän sulkeutunut, kun taas heikon vuosikerran viini on parhaimmillaan.

Tuottajakohtaiset erot nousevat esiin vaikeina vuosina. Hyvät tuottajat pystyvät pitämään laatunsa korkealla tasolla vuodesta toiseen. Omakohtaisten kokemusten perusteella huonoina vuosina suurimmissa vaikeuksissa ovatkin yleensä ostorypäleiden varassa toimivat tuottajat.

Omissa viinihankinnoissa käytän vuosikertataulukoita silloin kun tuottaja ja alue ovat tuntemattomampia. Hyvän vuoden viineistä on suurempi mahdollisuus löytää juotavaksi kelpaavaa myös heikommilta tuottajilta.

Kiinalaista icewinea

Changyu Golden Icewine Valley 2009, Gold diamond label

Kaupan viiniosastolta löytyi pullo, jota ei voinut ohittaa – kiinalaista icewinea! Hybridilajike Vidalista valmistettu jääviini on ollut Kanadan viinituotannon helmi. Siellä tosin ovat Vidalin lisäksi käytössä myös Riesling ja Cabernet Franc.

Kiinan viinintuotanto on niin räjähdysmäisessä kasvussa, että kohta nämä pullot eivät enää ole pelkkä kuriositeetti eurooppalaisessa viinikaupassa. Nyt on siis hyvä aika kokeilla millä tasolla mennään.

Changyu Golden Icewine Valley 2009, Gold diamond label (raflaava nimi) tulee maailman suurimmalta icewinetarhalta Shandongin viinialueelta Koillis-Kiinasta, jota kutsutaan myös Kiinan Napa Valleyksi.

Koostumus on hyvin öljyinen ja väri männynpihkan keltainen. Tuoksussa on tuttua jääviinin hunajaa, kukkaisuutta ja pihkaa, mutta alkoholi pistää hieman nenään. Maku on ensisijaisesti hapokas, eiväkä makean kukkaiset aromit pääse niiden alta oikein oikeuksiinsa. Suolainen juusto houkuttelee viinistä esiin ananasta ja sitruunaista hunajaa. Kokonaisuus on kuitenkin hieman epätasapainossa.

Changyu Pioneer Wine Co.:n valmistamassa icewine sarjassa on myös laadukkaammat Blue Diamond- ja Black Diamond Label, joita olisi todella mukava päästä maistamaan. Ehkä pitää alkaa suunnitella matkaa Yantain wine expoon.

Beers of the World

Suomen ensimmäinen oluita myyvä nettikauppa aukeaa

Maanantaina 3.8. Servaali avaa Suomen ensimmäisen oluisiin keskittyvän nettikaupan. Oluet tilataan BOTW-nettikaupan kautta ja tuotteen maksetaan ja noudetaan Alkosta. Onko tämä osa Alkon lupailemaa uudistusta ja onko Suomen alkoholilakiin tehty jokin muutos? Ei ole! Soitto Servaaliin vahvistaa, että tämä on ollut koko ajan täysin mahdollista, kukaan ei vain ole keksinyt tehdä sitä.

Tämä avaa uusia mahdollisuuksia muillekin maahantuojille. Esimerkiksi ravintola joka tuo itse viinejä maahan, voisi tarjota asiakkaille mahdollisuuden tilata lasillisen juotuaan kyseinen pullo lähimpään Alkoon. Oluella istuessasi voisit iPadilta naputella kotiin juotavaksi 6-packin illan parhaita oluita.

Ajatus on lähellä viime talvella kirjoittamaani Alko 2.0:a. Tosin nettikaupasta vastaa maahantuoja eikä Alko kuten tekstissäni visioin. Tullaanko Suomessa ehkä lähitulevaisuudessa näkemään uusia maahantuojien avaamia viini- ja olutravintolakauppoja? Seuraavatko muut perässä? Saadaanko nettikaupan kautta Suomen viinivalikoima lähemmäs muita pohjoismaisia monopoleja?

–

Beers of the worldin nettikauppaan tulee maanantaina ensimmäiset kolme olutta. Brittiläisen Thornbridgen panimon Jaipur IPA, Wild Raven Black IPA ja 360 pullon erä Braciaa ja uusia oluita on facebooksivujen mukaan luvassa kuulemma hyvinkin pian.

Täydellisen Gin & Tonicin metsästys

GT-tasting vol. 2

Edelliskesän GT-tastingissä maisteltiin tonic-vesien eroja ja nyt päätimme alkaa metsästää täydellistä gin-tonic yhdistelmää. Neljä- ja puolihenkinen kansainvälinen testiryhmämme otti maisteluun neljä tonic-vettä ja kaksi giniä.

Gineiksi valikoitui jokaisesta drinkkejä tekevästä baarista löytyvät skotlantilainen Hendrick´s ja englantilainen Bombay Sapphire. Hendrick´s on maultaan yrttisempi, kun Bombay taas on puhtaampi ja raikkaampi.

Ensimmäisenä tonic-vetenä mukaan otettiin edellisen tastingin voittaja Thomas Henry.

1724 on todellinen hifistelytonic. Andeilta 1724:n metrin korkeudesta käsin kerätystä kiniinistä valmistettu luxustuote.

Fever-Tree Tonic oli myös mukana ensimmäisellä maistelukerralla ja päätyi taas mukaan sen suuren suosion vuoksi. Monille tämä tuntuu olevan "the tonic".

Neljäntenä mukaan mahtui espanjalainen Indi & Co Tonic, joka oli minulle entuudestaan täysin tuntematon.

***

Kaikki testijuomat valmistettiin kesäisellä suhteella 5 cl giniä ja 20cl tonicia. Drinkit maisteltiin täysin sokkona. Tiedossa oli ainoastaan että ensimmäiset neljä ovat samasta ginistä ja neljä viimeistä eri ginistä. Sekaan ei laitettu muuta kuin jäitä. Juomia ei pisteytetty vaan ne rankattiin paremmuusjärjestykseen.

Sitten ne tulokset:
(Suluissa otantoja muistiinpanoista)

1. Hendrick´s & 1724 (Hedelmäinen, moniulotteinen, täydellinen balanssi, ei liian bitterivetoinen)
2. Bombay & Indi (Sopivan sitruksinen, hyvä balanssi, pieni makeus)
3. Hendrick´s & Indi (Todella miellyttävä suutuntuma, hieman makea, sitruksinen sopiva bitteri)
4. Bombay & 1724 (Hedelmäinen, super raikas, ei häiritseviä elementtejä, hyvä balanssi)
5. Hendrick´s & Fever tree (Hieman liian kitkerä, korostaa ginin yrttisyyttä, raikas)
6. Bombay & Fever Tree (Hyvin kitkerä, hedelmäisyys uupuu, suora maku, kaipaisia ehkä jotain syötävää)
7. Hendrick´s & Thomas Henry (Yrttinen, kuiva, melko perus GT, voimakas)
8. Bombay & Thomas Henry (raikas, sitruksinen, perus, vähän tylsä)

Yllättävintä oli lähes täydellinen yksimielisyys voittajasta. Ainoastaan yksi maistaja sijoitti Hendrick´s & 1724 yhdistelmän toiselle sijalle.
Suurin hajonta oli kolmanneksi sijoittuneessa Hendrick´s & Indi yhdistelmässä, jossa yksi maistaja sijoitti sen parhaaksi ja toinen toiseksi huonoimmaksi.
Tuloksista voi myös päätellä, että tonicilla on giniä isompi rooli onnistuneessa gin & tonicissa – tilanne voi tietysti muuttua ginin suhdetta kasvattamalla.

Seuraavaksi tekisikin mieli kokeilla 1724-tonicia monen eri ginin kanssa...

Kesä viintarhalla

Maienfeld, Sveitsi 2015

Viinit alkavat jo olla latvomiskorkeudessa ja tertut kasvavat vauhdilla. Heinäkuun alun helleaalto antoi potkua myös lämpöä rakastaville lajikkeille. Satomäärä on huikea ja edessä onkin suuritöinen terttujen leikkaus.

Seljanmarjoja

Gueuze ja Chimichurri

Hapanoluita ja täydellinen maustekastike

Hapanoluet ovat nyt kovassa nosteessa ympäri maailmaa ja niistä perinteisin ja alkuperäinen on belgialainen Lambic. Lambicien valmistukseen ei käytetä teollista hiivaa, vaan vierre kontaminoituu panimossa olevista villihiivoista. Oikea käymisprosessi onnistuu vain viileänä aikana loka-toukokuussa, jolloin muut ei-toivotut hiivakannat eivät ole aktiivisia. Käyminen ja kypsyminen tapahtuu tynnyreissä, jotka antavat Lambicille ominaisia kypsiä ja tammisia aromeja. Nämä ovat maistettavissa lähinnä maustamattomissa Oude Gueuze ja Faro Lambiceissa. Maustetuista Lambiceista tunnetuimpia ovat kirsikalla maustettu Kriek ja vadelmalla hellitty Framboise.

Argentiinalainen Chimichurri maustekastike tuo Gueuze oluiden kanssa tarjottaville ruuille tarvittavaa hapokkuutta ja on monipuolisuudessaan vailla vertaa. Chimichurri sopii grillatulle lampaalle, katkaravuille, kaloille ja naudallekin. Merenelävät ovat Lambicien perinteisin kumppani, mutta tällä kertaa grilliin päätyi nautaa.

Chimichurri

1 puska lehtipersiljaa

1/2 puskaa minttua

1/2 punainen chili (tai enemmän maun mukaan)

2 rkl tuoretta oreganoa tai 1 rkl kuivaa

1 iso valkosipulinkynsi

2 rkl siideri- tai omenaviinietikkaa

n. 1 dl oliiviöljyä

suolaa ja mustapippuria

Leikkaa kaikki yrtit ja mausteet mahdollisimman pieneksi silpuksi.

Lisää etikka. Kaada öljy ohuena nauhana samalla sekoittaen. Anna maustua huoneen lämmössä vähintään tunti.

Hiero chimichurri valmiisiin grilliherkkuihin ennen tarjoilua.

Jos haluat kastikkeelle aasialaista kulmaa, niin korvaa minttu tuoreella korianterilla.