Viiniä oluessa
Yeastie Boys feat. Some Young Punks
Tunnin haahuilu Norjan Vinmonopoletissa tuotti hienon löydön. Uusi-Seelantilainen panimo Yestie Boys on valmistanut kolmen oluen Spoonbender sarjan, jonka valmistukseen on käytetty austraalialaisen Some Young Punks viinitalon jalohomeista jälkiruokaviiniä. Valitettavasti monopolissa ei juuri tuota jalohomeista Viognieria ollut (jota en löydä edes heidän sivuiltaan), mutta korniakin korninpi Passion has Red Lips, Shiraz-Cabernet löytyi.
En oikein tiedä mitä Some Young Punks viinehtimöstä sanoisi tämän viinin ja nettisivun perusteella... Talon "tekocool" imago haiskahtaa jo kaukaa, eikä viinin laatukaan anna anteeksi yliampuvaa nuoruuden haikailua. Aseita, tissejä, autoja, monstereita, pääkalloja, c-kassuja, merirosvoja, verta ja graffiteja – jäikö joku klisee vielä mainitsematta?
Pahin ongelma on, ettei viini istu tähän imagoon alkuunkaan. Pullo ja tuotekuvailut antavat odottaa jotain valtavirrasta poikkeavaa ja perinteille haistattelua, mutta sisältö osoittautuu perus aussigrilliviiniksi.
Passion has Red Lips 2013
76% Shiraz, 24% Cabernet sauvignon
14,5% vol.
30% kypsytetty ranskalaisessa tammessa ja 70% terästankeissa.
Tuoksu on hyvin keitetyn hilloinen ja aavistuksen alkoholinen. Mansikkaa, minttua ja vahvaa rautaisuutta. Keitetyt aromit jatkuvat tunkkaisen mehuisassa ja täyteläisessä maussa. Metallinen vivahde on saanut seuraksi nahkaa ja boysenmarjaa.
Tanniinit ovat pehmeät, mutta hapot korostavat metallisuutta ja häivyttävät hedelmää. Tämä viini kannattaa juoda grillijuhlissa hyvin jäähdyttettynä, jotta ylikypsät aromit ja alkoholisuus vähän rauhoittuvat.
Yeastie Boys on laadullisesti toiselta planeetalta – tai ainakin toiselta saarelta. Uusi-Seelantilainen kahden miehen panimo on haihduttanut jalohomeisesta jälkiruokaviini Viognierista jonkinlaisen siirapin, jota ovat käyttäneet Spoonbender sarjan oluissa. Mikä hienointa, sen myös maistaa.
The Last Dictator
Imperial Porter, 10%, 72 IBU
Tuhdin maltainen ja hedelmäinen tuoksu antaa odottaa paljon. Maku on aluksi hyvin perinteisen portterinen. Tummaa suklaata ja jouluista kuivakakkua, mutta sitten alkaa tapahtua. Bitterin kiristyksen häivyttyä suusta alkavat makeat ja karamelliset vivahteet nousta pintaan. Olut on kuin jälkiruoka. Jalohomeisen viinin aromit alkavat hiipiä vasta minuutin päästä, maltaan maun kaikotessa. Tätä ei kannata juoda kiireellä.
Tämän jälkeen alkaa väistämättä tehdä mieli kuunnella Beastie Boysia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti